Tupla-Täplän Tor eli Torsti

Odotettu sähkäri tupsahti vihdoin meiliin ja..

2010-02-05T14:02:00.001+02:00

..puhas on! On se mukavaa että tuo meidän vinkuva, häntäänsä jahtaava karvapallo näkee tulevaisuudessakin :)

Hormooni-Hermanni is back!

2010-02-01T16:49:00.004+02:00

Voi pikkuista poikaa kun tytöt sekoittaa pään... ollaan nyt pari päivää seurattu kun kuono nousee taivaita kohti, suu menee tötterölle ja ilmaan helähtää kutsuhuuto toisensa perään. Tor myös kyttää ulko-ovella, kinuaa pihalle jatkuvasti, vinkuu, piippaa, on rauhaton..noin vaikka alkuun.

Varasin aamulla ajan Sopulitien eläinlääkärille ja onneksi saimme sinne ajan samaksi päiväksi. Äsken tuossa lenkin lomassa poikettiin lekurin pöydällä piikitettävänä ja nyt sitten toivotaan että "jarru" tekisi tehtävänsä. Nyt silmä jo luppaa, voisko se olla mahdollista näin pian? Ihanasti tuo poju käyttäytyi lekurilla ja oli kauhian kiltti ja rauhaisa. Oi miten rakas kultamussukka se onkaan :)

Veljekset Uno ja Tor sekä valoa tunnelin päässä

2010-01-29T11:20:00.003+02:00

Ulkoinen kovalevy on mennyttä. Kaput. Rikki. Ei auttanut kotiin saapunut tekninen tukikaan tässä asiassa. Olin juuri opetellut siirtämään valokuvat ynnä muut tallennettavat asiat vain ja ainostaan sinne, koska tämä läppäri alkaa vedellä viimeisiään ja milloin vain voi olla se päivä, että kone jumahtaa lopullisesti. Noh, Buffalo ei tykännyt parista epähuomioisesta heilautuksesta läppäriä siirrellessä ja niin se sitten lopetti toimintansa kokonaan. Heippa enkelit, nähdään jossain muualla!

Sellainen erikoisuus koettiin täällä Hertsikassa että velipoika Uno tuli Sohvinsa kanssa lenkkiseuraksi! Niin paljon samaa noissa kahdessa vaikka ovatkin ihan erilaisia. Tor on omien polkujensa kulkija, itsetietoinen ja rohkea. Joskus tuntuu, että sen mielestä ihminen on olemassa vain koska ilmankaan ei pääse lenkille. Tai saa ruokaa. Tai luuta. Tai pääse agilitykentälle. Toisaalta sitten taas kun tehdään, niin tehdään täpöllä. Silmä kovana tarkkaillaan ihmistä että kerro nyt, mihin menen ja miten päin. Tai hetkinen, se taitaakin olla sen lihapullapussin ansiota se? Ota tosta nyt selvä... Mutta siis tähän kohtaamiseen. Tor oli selkeästi äreämpi ja kärkkäämpi murahtelemaan. Toisaalta oltiin omilla jäillä ja Uno vieraisilla. Unoa olisi kovin kiinnostanut että kuka se tämä ärrimurri oikein on, mutta Tor teki selväksi että turha tulla lähemmäs. Ja itse viiletti etunenässä sen näköisenä ettei vähempää voisi kiinnostaa. Et sinä etkä sinä. Jossain välissä lenkkiä ajautuivat lähemmäs toisiaan ja sen seurauksena Unokin sanoi sanottavansa, jonka jälkeen molemmat pitivät huolta että välimatka oli kohteliaan pitkä. Mitään sen kummempaa hässäkkää ei ollut ja oli erittäin hyvää treeniä joutua sietämään samanikäistä ja kokoista pojankoltiaista 2 tunnin lenkin ajan. Uno vaikutti veljeensä nähden vähän aremmalta mutta oli silti hyvin utelias tutustumaan. En osaa tarkemmin määritellä mutta jotenkin niin kovin herttainen oli toinen. Täytyy ottaa uusiksi tässä joku päivä ja likat mukaan!

Alkaisi vihdoin olla jotain järjestystä tässä minunkin elämässä. Palaan "uusiin", vähän muokattuihin hommiin ensi viikon puolivälissä ja ajatus tuntuu hyvältä. Saan tehdä virkatyöaikaa ja viikonloput on vapaat. Kummalista sinänsä, koska aiemmin en ole ajatellut että se olisi jotain mitä itse haluaisin, mutta niin vaan jo tieto siitä, että missä olen ja minä päivänä ja joka viikko sama, saa lastin kevenemään harteilta. Jos joskus on nauttinut epäsäännöllisyydestä ja epätietoisuudesta (kun ilman kalenteria ei tiedä missä pitää olla ja minäkin aikana) niin se aika on ohi nyt. Tarvitsen rauhaa, säännöllisyyttä, rutiineja.... Tiedon siitä, että voin valita treeniajaksi minkä tahansa arki-illan tai sitten olla valitsematta. Vain koska voin mennä myös huomenna.

Olen saanut neuvon vain olla ja katsoa. Jos en itse tiedä mihin mennä, ei ole pakko mennä minnekään. Antaa tien viedä ja mahdollisuuksien näyttäytyä.

Kuulostaa lohdulliselta, eikö?

Kyläluudat

2010-01-23T15:48:00.006+02:00

T&T vauhtikaksikko piti huolen että tässä talossa riitti tassujen tapsutusta. Telmuri tuli perjantaina yökyläilemään ja voi tuota Torin onnea kun sai kaverin kenen kanssa nuohota. Välillä kyllä meni herne nenään tuohon päivystämiseen ja tädin kurkku tuntuu vähän aralta. Kaameeta, että yhtään hiljasempi tai kauniimpi komentaminen ei vaan yksinkertaisesti tehoa. Telma murrasi pihan ja talon ääniä ja Tor komppasi sujuvasti. Höhlät. Mutta ihanat höhlät. Keskenään ovat niin kiltisti että ei tarvitse koko aikaa kytätä että milloin jommalta kummalta palaa hihat. Ne käryää korkeintaan minulta jos elämöinti kohoaa turhan äänekkääksi ja häiritsee minun korkeuteni rauhaa. Just joo.

Lauantaina pakkasin sisarukset auton perään ja hurautettiin Vallilaan. Mentiin oikeen perinteisen malliseen yökylään jonne pakataan mukaan vain välttämätön: yökkäri, villasukat ja hammasharja :) Vieteltiin kahden naisen ja kolmen koiran voimin seuraava vuorokausi tosi rennoin ottein lähinnä löhöillen, syöden ja leffoja katsoen. Sen yhden R. Geren tähdittämän, 50+ rakkauslässähdyksen olisi kyllä voinut jättää väliin.. Vaikka Riku onkin ihana. Mutta ihan vaan siksi, että meistä kuka vaan olisi pystynyt tekaisemaan sen juonikuviot. AUH.

Nyt jos tuo ulkoinen kovalevy suostuisi toimimaan, laittaisin tänne muutaman kuvan lauantaiselta lenkiltä meren jäältä jossa tapasimme pari enkeliä. Täytynee siis odotella että tekninen tuki saapuu kotiin ja palata asiaan sitten!

Tokoilua ja hiihtelyä

2010-01-19T10:37:00.005+02:00

Sunnuntaina kävimme Tarjan luona DNA-testeissä koska joulukuussa otettu testi oli mennyt pilalle -ei vain meiltä vaan kaikilta. Sen jälkeen Tor pääsi pihalle riekkumaan Hirmuisen ja Lolan kanssa. Ihania tyttöjä, vaan tunne ei kyllä välttämättä ollut ihan molemminpuoleinen, sen verran poju sai sanomista liian likelle tulemisesta. No ei kai tuo nyt ihme ole, kuka sitä haluaisi selkäänsä yli-innokkaan sulhastelijan PYYTÄMÄTTÄ?

Tämän jälkeen ajelimme Purinalle jossa oli vuorossa toiset toko-treenit. Sivulletulo on edelleen aika sählinkiä ja seuraaminen sellasta jolkottelua. Jostain syystä Tor jättää minuun aina pienen hajuraon eikä tule tarpeeksi lähelle. Tätä siis harjoittelemme. Ohjaaja antoi vinkiksi, että voin itse siirtyä koiraan kiinni ja palkita sen omasta läheisyydestäni mahtavilla herkkupaloilla. Ehkä se sitä myötä ymmärtäisi, että on ihan järkevää liimautua siihen vasempaan sääreen näissä tilanteissa. Yksi harjoitus on myös pienen kehän kiertäminen niin, että aina kun otan askeleen sivulle, hinautuu koira perässä (siihen vielä haussa olevaan) oikeaan kohtaan.

Harjoittelimme myös istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan-käskyjä. Meni aika hyvin kunhan itse pysyn hyvin rauhallisena varsinkin siinä maahan-kohdalla, muuten sieltä tullaan ylös kuin jojo pienimmästäkin merkistä. Seisomaan nousu ei kyllä ole ihan hanskassa ja vaatii kädellä sohimista.. mutta hyvä tästä tulee! Kolmantena harjoittelimme Ruutua. Ensimmäisessä treenissä ruudun takaosassa on namilautanen ja koira lähetetään pienen matkan päästä ruudun ulkopuolelta hakemaan nami. Seuraavassa treenissä välimatkaa pidennettiin (kun irtosi niin penteleen hyvin!) ja koira jää paikalle odottamaan sillä aikaa kun itse kävelen ruudun takaosaan ja sanon että onpahan turkasen hieno ruutu tässä. Tämän jälkeen kävelen koiran viereen ja lähetän sen ruutuun, ja saman tien kun kaveri ylittää eturajan, heitän palkan perään. Irtoaa aivan mahtavasti tämä kaveri, sen kanssa ei ollut mitään hankaluutta! Seuraava etappi onkin sitten saada koira pysähtymään ruutuun ja menemään maahan. Tästä jatkamme seuraavalla kerralla.

Ollaan käyty parisen kertaa hiihtolenkillä yksissä tuumin. Hirmusen rankkaa varsinkin kun täällä Hertsikassa ei noista mäkimaastoista ole ainakaan pulaa. Siinä on välillä sukset ja sauvat ja hihnat aika solmussa mutta sen suurempaa vahinkoa ei olla saatu aikaan, ihme, koska varsinkin reunaan, seis, hiljennä, ohita-käskyjen tarkoitus saattaakin olla hieman hakusessa. Kummalista että se äänen kovuus ei niinkö vaikuta niiden perille menoon? Mettä raikaa kun tämä parivaljakko taittaa matkaa sivakoiden hehhehee... mutta harjoittelemalla hyvä tulee ja kerrankin pääsee oikein kovaa! Ja tajuaapahan muut samalla ladulla lykkijät antaa tietä :)

Pikku-Sinni löysi sittenkin kodin muualta ja voi tätä haikeutta. Teidän että homma meni just parhain päin, mutta silti.. se oli niin hellyttävä! Katellaan nyt että mitä kevät/kesä tuo tullessaan ja otetaan silloin Torstille kaveri-asia uudelleen harkintaan.

Kysymysten äärellä ei saa olla kiire

2010-01-09T11:14:00.007+02:00

Tunnit vaihtuu päiviksi, päivät viikoiksi, viikot kuukausiksi...sille se tuntuu...aika kuluu ja mukana soljutaan.

Ehkä konkreettisimmin ajan kulun huomaa Tarjan luona vielä toistaiseksi kasvavasta Baddingin laumasta joka on muuten aivan ihastuttava. Eilen viimeksi pääsimme kyläilemään ja Sinni-tyttönen oli taitava hurmaustyössään. Sen pikku häntä vipatti innokkaasti koko ajan ja kerta toisensa jälkeen se kipusi syliin rapsutettavaksi tai nokosille. Välillä se otti sormen suuhun ja hellästi sitä hammasteli. Ei mitenkään ollut verrattavissa Jykän tai muiden kundien raateluyrityksiin :) se on ihmeellinen pikku tyttö. Käykääpä katsomassa Jennin ja likkojen sivuilla lisää juttua näistä pienokaisista.

Onhan sitä mietitty että mitä jos Torille hankkisi seuralaisen. On kuitenkin monta asiaa pohdittavana, mikä saa minut epävarmaksi tämän päätöksen äärellä. Yhtenä suurimmista on omat resurssit, onko niitä tarpeeksi tästä pienestä huolehtimaan, ilman että tunnen paineiden kasautuvan entisestään?

Viime ajat on olleet suurten voimien mylläystä varsinkin työelämässä ja nyt olen vähitellen alkanut ymmärtämään, että ainoastaan radikaalit muutokset tienuupuolella auttavat minua eteenpäin tässä elämässä. Toimeen tarttuminen ja asioiden liikkeellepano onkin sitten se toinen juttu ja siihen tässä keräilen paukkuja paraikaa. Valkoisena hohtavat lumikinokset, auringonpaiste ja pakkanen on ehdottomasti apuna tässä tilassa :)

...Hertsikka jatkaa hiljaiseloaan....

Pyjamabilleet

2009-12-11T10:07:00.003+02:00

Vanharouva-Iitu on meillä kyläilemässä. Isäntäväkensä lähti ehdoin tahdoin hakeutumaan merisairaiksi joten Tor sai koiramaista seuraa, Jihaa! Se on niin liikuttava kaikessa touhotuksessaan ja pelailukutsuissaan. Roisimman ravin jälkeen nuo kieriskelivät ja painivat ja lopuksi makasivat molemmat kyljillänsä kuonot yhdessä. Yö meni rauhallisesti ja Iitu löysi pehmeän paikan mihin käpertyä. Lohtua tuomaan oli reissukassiin pakattuna Marin lökärit jotka varmasti tuoksuivat Iitun nenään iiihanan tutuilta.

Iitun kanssa lenkillä on aivan ihanaa kun mennään remmi löysällä mut vielä ihanampaa olisi jos saisi lykättyä sen piukeen hihnan jonkun muun käteen hehe. Lenkkien ulkopuolella en kyllä siitä nelivetohepusta kuitenkaan luopuisi, tiedoksi vaan :) Vaikka no joo, muistan tilanteen jos parikin kun moista on uhottu, mutta laitetaan ne tunnekuohujen piikkiin.

Nyt Iitu makaa reporankana mun jaloissa ja Torstia ei näy mailla halmeilla. On varmaan sniikannut sänkyyn ja peiton alle koisimaan. Ehkä pää on aseteltu mukavasti Karrin tyynylle... Uutta tämäkin; vieraita kylässä mutta unet vie voiton. MAHTAVAA!

Pikkinen Veikkakin tavattiin tuossa yksi ilta ja herranlettas se oli suloinen ja rohkea sheltin pentu, huimat 12 viikkoa ikää mittarissa! Tor oli aluksi aivan ylikierroksilla (yllättykö tästä muka joku??) eikä missään ollut mitään tolkkua, mutta siitä sekin sitten "rauhoittui" ja pelailut saatiin käyntiin. Mutta on nuo parsonit vaan sellasia.. painaa päälle täpöllä eikä varmana anna hetken rauhaa, yrittää ja yrittää ja yrittää.. ja on niin rajuja siinä menossaan että huh. Eipä silti, missään vaiheessa ketään ei sattunut ja Veikan äänimerkistä lopetti heti pelin, mutta tiedä sitten pikkusen henkisistä kolhuista mitä tämä jyrä sai aikaan? No en usko. Jouluna uusiksi :)

Sunnuntaisella metsäretkellä

2009-11-23T20:10:00.004+02:00

Tässä me poseerataan auringon paisteessa meidän lähimettässä. Kuten kuvasta näkyy Torin silmä on parempi ja turvotus on laskenut eikä punaistakaan juuri enää näy. Minäkin olen tuossa vähän onnellisemmalla päällä :) Vaan kukapa ei olisi, kun on saanut olla vapaalla ja puuhata kaikkia mukavia asioita. Kaikki joululahjat alkaa olla jo hankittuna (ennenkuulumatonta!) ja viikonlopun ompelin jos jonkinlaista joulupaperin täytettä. Käytiin Karrin kanssa ostoshetken päätteeksi syömässä hyvin ja kauniisti, ja se kyllä piristi niin tätä kotikeskeistä elämää. Tai no, on kai sitä jollain mittapuulla melko liikkuvaa sorttia, mutta sille se ainakin tuntuu joskus.

Keräilin metsästä aineksia kranssiin joka koristaa nyt ulko-ovea. Se on tehty mustikanvarvuista ja vielä puista löytyneistä koristeomenista ja ruusunmarjoista. Onpahan sinne jokunen puolukanvarpukin eksynyt ja joitain maahan tippuneita oksanpätkiäkin.

Tervetuloa kylään, laitetaan glögit tulille!

Kuppi nurin

2009-11-19T17:41:00.002+02:00

kuvaili eilinen LUT-tuomari Torin menoa. Intoa ja kiinnostusta on vaikka kuinka mutta sitten tosipaikan tullen paukut ei ihan riitäkään. Pää ei ole mukana menossa ja siksi mennä touhotetaan miten sattuu. Täytyy myöntää että tunnistan koirani tästä kuvauksesta.

Koska olen niin mahtava jossittelussa, jossittelen taas että oi jospa oltaisiin jääty kotiin eilen. Tämän ja edellisen viikon aikana on töissä ollut älyttömän raskasta ja eilisen 3.30 herätyksen jäljiltä ei ollut ihan kaikki kotona tässäkään päässä. Mietin, että tekisi mieli peruuttaa osallistuminen Ruotsinpyhtäällä järjestettävään luolakokeeseen. Mutta ei, minähän en anna periksi. Miten voikin olla huono asenne joskus.

Tämä onnistumisten putki alkoi siitä kun olin katsonut väärän osoitteen ja koepaikan sijasta olimmekin ilmoittautumisia vastaan ottaneen henkilön osoitteen jäljillä. No ei löytynyt sitäkään joten eikun soittamaan järjestäjille. No omaksi puolustukseksi voin sanoa, että missään vaiheessa kukaan ei ilmoittanut koepaikan tarkkaa osoitetta vaan se olisi pitänyt itse tarkistaa järjestäjiltä. No en tarkistanut. Koe oli jo käynnissä kun päästiin paikalle 20 minuuttia myöhässä mutta päästiin silti mukaan. Tyhjän luolan tarkistus meni niin penkin alle mölytessä kun vaan mennä voi ja oli suorastaan ihme, että Tor pääsi itse riistakokeeseen. Tuomari halusi kuulemma kuitenkin vielä nähdä miten koira toimii.

Saatiin sieltä D-tulos ja harmittaa että ei keskeytetty koetta kun kerran huomattiin että Tor toimii siellä oudosti. Pari kertaa taisi tulla osumakin ja kun koe loppui 20 minuutin kuluttua, oli koiran kuono ja tassut veressä. Ei mikään ihme ettei paljon huvittanut mennä enää uudelleen lähelle kun tajusi että täähän puree perhana. Tai mitä ikinä se kettu nyt tekeekään puolustautuessaan. Kotiin päästyämme Karri pesi Torin ja huomasi ruhjeen silmäkulmassa josta tämä veri oli ilmeisesti peräisin.

Aamulla meillä olikin sitten todella reppana parson-ilmestys jonka toinen silmä on puolet pienempi kuin toinen, on turvoksissa ja rähmii kovasti. Ei ollut paljoa jäljellä siitä normaalisti niin iloisesta ja aktiivisesta kaverista, joka yleensä tervehtii onnellisena aamun heräilijöitä.

Tuttu kuvio toistuu siis taas, tämän iltainen hieroja, huomiset treenit ja sunnuntain koiranäyttely on pakko perua ja toivottavasti saadaan lekuriaika piakkoin. Kai jotain troppia pitäisi syöttää...Phjuuh.

Karri kertoi äsken vetäneensä eiliset farkut jalkaan että kun sinne lenkille oltaisiin lähdössä. Tor oli nuuhkaissut lahjetta ja pinkonut suorilla portaat ylös yläkertaan ja oman mökin perukoille. Todistettavasti eilinen jätti muistijäljen pienen parsonin päähän... Menee sinne siis jokin ihan perille saakka.

Vielä tässä haluan korostaa sitä, että voi että kun HARMITTAA!

ps. putki on edelleen päällä ja sain onneksi pysyä poissa ihmisten ilmoilta ja tehdä työtehtäviä ihan omassa rauhassani. Muuten olisi varmaan rauhoittaville ollut käyttöä.

Uunoilua

2009-11-09T22:47:00.003+02:00

Tässä vielä pari otosta aikaa ennen kauluria. Telma lahjoitti lelunsa velipojalle joskus kauan aikaa sitten pentukurssilla, se kun ei neitosta nappaillut. Sen sijaan Torppa Torpsukka on ihan onnessaan joka kerta kun Uuno pilkistää laatikosta ja sen saa hakea pelikaveriksi. Uuno-nimen tämä ihanainen lelu on saanut Uuno-veljen mukaan, jolla on samanlainen musta simänympärys :)

Voi minua poloista

2009-11-09T21:04:00.005+02:00

Tänään käytiin eläinlääkärissä tutkimassa onko se hiivaa vai ei. Ei ollut. Mutta ihosta löytyi tavallista enemmän bakteereja eli voi olla että tassussa ollut haava on tulehtunut silloin joskus ja levinnyt nuolemisen seurauksena suupieliin ja anturoiden väliin. Tohtori olisi antanut antibioottikuurin mutta ajattelin että seurataan nyt vielä viikko-pari. Ostin siis X-merkkistä antiseptistä shampoota jolla pitää pestä koko koira 2-3 kertaa viikossa ja antaa antaa aineen vaikuttaa 10 minuuttia. Oli muuten aika vikinä suihkussa kun kaveri tajusi jäävänsä sinne odottelemaan aineen vaikutusta... Raukka parka, nimittäin pesun jälkeen sai kaulansa ympärille kaulurin jotta ei pääsisi nuolemaan niitä tassujaan. Se päässä on sitten menty tämä päivä ja moni ihan normi asia onkin ollut aika haastavaa, kuten nyt vaikka syöminen, pelaaminen, nukkuminen, kävely.. Tumps ja kriik ja kops ja piip kuului siellä ja täällä kun kaveri koitti edetä, aina oli jokin kiperä este matkan varrella vaanimassa. Ja voih, kun vielä keksisi miten se härveli päässä oikein otetaan nokosia....!?

Päivittelyä ja sairastarinoita. Ja Norppa!

2009-11-06T09:19:00.006+02:00

Alla oleva kuva on kopioitu Jennin blogista http://iitaipana.blogspot.com/ jotta voimme hetken vielä fiilistellä seesteistä tunnelmaa joka vallitsee tyttö nelosen ja poika kolmosen kesken.. Telma ja Torhan ne siinä köllötää, tunnistaiskos?

Näiden kakaroiden mutsi Iita alkaa olla jo aika muhkeassa kunnossa vaikka vielä pitäisi se pari viikkoa kanniskella masumatkaajia (kuten Jenni nokkelasti heitä kutsuu) mukanaan. Samat ongelmat tuntuu rouvalla olevan kun meillä muillakin, vaatteet kiristää, kuristaa ja istuu päällä vähän miten sattuu, heh. Jotenkin lohduttavaa kuultavaa vaikka syyt meillä jokaisella onkin hieman erilaiset.

Torppa kävi hierojalla viikko sitten ja uusi aika on varattuna sunnuntaille. Edelleen oli jumissa ja aiemman kerran jäljeen aloitettu homeopaattinen lihasrelaxanttikuuri ei ollut tehonnut. No ei kai, kun minä hölmö annoin sen ruoan mukana. Ohjeissa sanotaan että varttia ennen tai jälkeen ei saa syödä eikä juoda. Höööh. Omat mokat on aina ne harmillisimmat! No, laskettiin päiviä seuraaviin kokeisiin/näyttelyihin ja onneksi siinä oli vielä aikaa kolmen päivän tehokuurille. Se on nyt annettu asianmukaisesti ja toivotaan että se auttaisi. Sunnuntainahan se selviää...on jotenkin typerää koska minä itse en osaa arvioida tapahtuneita muutoksia, minun silmään Tor kävelee ihan samaan malliin kuin aina ja minun tunnustelemana lihakset on ihan yhtä piukeet kun aina.

Tor on nuollut toista tassuaan ja kun sitä tutkittiin, huomattiin että yksi väli on punainen ja ihan kuin siihen olisi osunut jokin ja tehnyt haavan. Sitä on nyt puhdisteltu ratamotipoilla. Samoin kuonon vasemmalla puolella on punainen läikkä joka näyttäisi pahentuvan ja sitä kutittaa, oletan. Kirsi epäili että voisi olla hiivaa. Ruoasta on nyt karsittu kaikki sokeria sisältävät kasvikset pois (porkkana, herne, omena...) joita olen silloin tällöin laittanut kasvissoseisiin mukaan. En ollut tajunnut tällaista sokeripuolta tässä asiassa. Ollaan myös lisätty siankärsämötippoja aamuruokaan, sen pitäisi auttaa hiivaongelmassa. Viidessä päivässä muutosta ei ole tapahtunut ja vaikka tiedän, että aikaa voi mennä helpostikin paljon kauemmin, alan hieman huolestua.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Tämä oli NIIIN se tunne viimeksi kun lähdin hierojan luota; tuntui että on oma syy että vaivoja oli jos jonkinlaisia. Oikeasti tiedän, että tunne menee kyllä ohi ja olen tehnyt parhaani sen tiedon perusteella mitä minulla on, eikä aina asioille vaan voi mitään. Ja kun näitä probleemia ilmenee, olen kiitollinen kaikista lisävinkeistä ja ohjeista mitä saan itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta koiraihmisiltä.

Onnellisia asioitakin tapahtuu, nimittäin aloitin eilen 4 päivän ashtanga jooga kurssin. Olen minä harrastellut lajia (korostan, harrastellut!) jo hyvän aikaa mutta nyt haluan oppia alkeet kunnolla ja keskittyä nimenomaan siihen henkiseen puoleen. Mukaan tulee toki fyysisyyskin, mutta se on tällä kertaa sivuseikka. Fyysisesti rääkätään Savate Formen tunneilla joka on siis ranskalaista potkunyrkkeilyä, mutta kuntonyrkkeilytyyppisesti, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, heh. Ei voi syyttää ainakaan yksipuolisista harrastuksista...

Ja vielä iloisin asia viimoiseksi. Saanko esitellä: Norppa!

En minä oikeasti tiedä mikä tämän pikkuisen nimeksi tulee, mutta tähän asti häntä on hieman poikkeavan värinsä perusteella kutsuttu Hylkeeksi. Pikkuveljeni haki tämän sheltin pennun kotiinsa tänään joten tästä päivästä alkaen Jyskässä riittää ihmeteltävää puolin jos toisin :) En malttaisi millään odottaa kahden viikon päähän kun pääsen silittelemään tätä pienokaista.

Lenkkitunnelmia

2009-10-27T08:07:00.004+02:00

Tässä vielä pari otosta Telmurista ja hipsi-veljestä Herttoniemen ruskan värjäämissä lenkkimaastoissa. Ollaan tässä muuten Hertsikan "pujottelumäen" päällä. Mä niin aion roudata itteni ja laudan tuonne heti, kun maa peittyy siihen ihanaan valkoiseen... Pitäähän se bränikkä lauta päästä tyyppaamaan ennen kun pääsee oikeasti jonnekin kunnon alamäkeen (Suomessa vissiin aika suhteellinen käsite) :) Ylämäkeä tallatessa saa myös sitä niin elintärkeätä hikijumppaa!

Sisko ja sen Veli

2009-10-24T23:18:00.006+03:00

Tänään on riittänyt puuhaa: Torstin sisko Telma on vierailulla Karhutiellä.

Oltiin ennakkoon varauduttu viikonlopun kestävään sirkukseen ja näiden härveleiden 24h riehuntaan. Sen verran energiaa löytyy kummastakin paketista erikseen että yhteen laitettuna se vastaa varmaan sitä kuudetta ydinvoimalaa ja talteenotettuna sillä lämmitettäisiin puolta Helsinkiä. Suihkupullot ja kolinapurkit tanassa olimme valmiina viikonloppuun!

Mutta kuinkas kävikään... Kuten aina, nämä kaverit yllättävät. Ja nyt varsin positiivisesti. Meno on ollut varsin rauhallista ja, etten sanoisi, jopa sivistynyttä. Leikit ja pelailut ovat olleet vauhdikkaita, kuitenkaan ylittämättä sitä "aivan lapasesta" -vauhtirajaa. Lenkillä, yhtä rusakkokohtaamista lukuunottamatta, meno kulkee mallikkaasti. Tosin Telmiksellä on niin paljon uutta nuuskittavaa että sen vauhti on joskus vähän liian kova ja sillon kyllä kiristyy vähän muukin kuin hihna. Mut pitäähän nyt hoodit tutkia kunnolla kun kerran vieraissa ollaan! Torsti on yhteislenkeillä aivan hämärä: ei vedä ollenkaan, kulkee metrin päässä minusta ja kymmenen metrin välein tarkistaa olenko vielä siellä hihnan toisessa päässä. Tätä lisää!

Rennosti on otettu ja otetaan edelleen, tossa ne siskokset koisaa vierekkäin sohvalla. Hyvä kun itse mahdun sekaan. Telman seura jotenkin vaikuttaa Torstiin rauhoittavasti. Jos tämä jatkuu koko viikonlopun niin sit pitää Käpylän kavereiden miettiä lisää lomakohteita, sillä Telminaattori tulee viettämään useammankin viikonlopun täällä Herttoniemen hoitokodissa ;)

Molemmat muuten näyttää ihan ritareilta. käytössä on selkäjumien takia tehohoitoa haarniskat niskassa. Jos hommais vielä itselleen tollasen back on trackin niin meillä olis tiimi kasassa!

Sorkkaeläinten imussa

2009-10-20T12:45:00.004+03:00

Jennin aiempaan kommenttiin viitaten: aivan, taisi katoaminen olla enemmän kuin arvattavissa jo etukäteen. Se, että siellä viivyttiin niin kauan (tai niinhän me luultiin) olikin sitten jo yllättävää ja sydäntä kylmäävää. Koko viiden koiran lauma, joka koostui Tarjan Sanista ja Lantista, Jennin Iitasta ja Telmasta ja meikäläisen Torstista otti ritolat kun peura tms. sattui haisemaan nokassa. Noinkohan joku sen jopa ihan näkikin kun sen verta liukkaasti läksivät. Eipä siinä ollut mitään tehtävissä ja ei auttanut kun odotella että arvon metsästäjät päättäjät palata ihmisiensä luo. No niinhän ne yksitellen tekivätkin; Lantti palasi nopeasti ja sitä seurasi Sani. Jonkin ajan kuluttua ilmestyi muumeja mahassaan kantava (!) Iita ja Telma taisi sattua meidän polulle ihan vaan vahingossa, sen verran sillä tuntui olevan hommat kesken joutuessaan hihnan päähän. Mutta kas kummaa, Toria ei sitten näkynyt eikä kuulunut missään. Hyvän aikaan olin luottavaisin mielin vailla pelkoa pahasta, mutta kun katoamisesta oli kulunut jo yli tunti, alkoi paniikki iskeä. Näin jo meidän 2 vuoden taipaleen silmieni edessä ja mietin että tästäkö syystä se olikin tuntunut niin ekstra ihanalta viimeiset viikot..voi ei jos se pieni parka on jäänyt johonkin loukkoon eikä me kuulla sen vinkunaa..tai uponnut suon silmään tai jäänyt auton alle...nyhyy, miten sitä osaa olla enää ilman?

Tarja päätti lähteä hakemaan autoa että voidaan huristella läheisiä metsäteitä karkulaisen perässä ja me jäätiin Jennin ja Telmesterin kanssa huhuilemaan velipoikaa. Pieni toivo kyti mielessä että jospa poju olisi niinkin fiksu että olisi älynnyt kääntyä takaisin ja mennä kotia kohti. Tuntisikohan se seutuja sen vertaa kun onhan se kuitenkin majaillut ihanaisen kasvattajansa hoiteissa muutamia kertoja? Kaupunkilainen maaseuvulla, heh. Tarja pääsi kotiin ja meidän päässä soi puhelin: täällä se Torsten istuu terassilla ja on luultavasti odotellut jo hyvän tovin. En tiedä mitä meiltä Luigii oli sisätiloissa kun tuo meidän kaveri hengaili sen terdellä... heh. Tarja sanoi että hieman arasti Tor tuli luo, noinkohan tuo vähän säikähti eksymistään?

Mutta voi sitä helpotuksen määrää! Se on jännä tunne, kun toisaalta on ihan varma että kaikki on hyvin ja jos vaikka jotain olisikin tapahtunut, on itse hyvässä ja osaavassa seurassa, mutta kun se epävarmuus saa jalansijaa ja alkaa nakertamaan luottamusta..aiai, se on kamala tunne se!

Loppu hyvin kaikki hyvin ja jälleennäkeminen oli onnellinen. Ihan jumissa kaveri tosin oli ja on edelleen eli ei muuta kun BOT päälle ensiavuksi. Vähän myös aristaa ja heittelee vasenta takajalkaa ja anturoiden reunat näyttää hieman auenneilta, olisko hiekka tmv hangannut? Tämän huomasin siis jo aiemmin eilen päivällä kun putsasin tassuja lenkin jälkeen. Täytynee pitää tarkkailussa .

Noin muuten oikein kiva retki Somerniemelle ja tullaan uudestaankin, kiitosta vaan :D

Erikoisvieraita

2009-10-19T11:23:00.004+03:00

Meidän piti lähteä Lontooseen viikonlopuksi mutta kukaan ei muistanut tarkistaa että ko. viikonloppuna päättyvät myös koulujen syyslomat. Ei sitten lähdetty kokeilemaan onneamme, penkkejä kun on koneessa tietty määrä ja ei niitä äkkiseltään mistään lisää taiota.. henkilökunnan matkustuksen iloja nämä juu. Mutta ei se mitään, nopeet liikkeet ja päätösten muokkaukset, niissä me ollaan hyviä. Ainoo ketä ehkä harmitti oli Vilperi joka luuli pääsevänsä Somerolle koirien lepokotiin. Eikä oikeesti sitäkään kun eihän se raasu tiennyt että sellaista oli edes sen pään menoksi suunniteltu.

Jäätiin siis kotiin ja niinpä se tarkoitti usean päivän VAPAATA ilman mitään suunnitelmia tai ohjelmaa. Ihanaa. Kyllä me tehtiin perus arvonnat että lähetäänks Tampereelle tai jonnekin muualle Eurooppaan tai mökille (jota emme siis omista, siksi sinne jäi kai menemättä) mutta ei me mihkään menty. Sen sijaan saimme aivan erikoislaatuisia vieraita kylään joista tässä kuvamatskuu:

Neitiseuraa siis ja sehän kelpas. Ystäväni Leena kolmen kääpiösnautserinsa kanssa hurautti meille kyläilemään Pirkkalasta. Se oli sillä viisiin historiallinen keikka että se oli ensimmäinen ikinä :) Pientä vastoinkäymistäkin tielle sattui nimittäin ensi yrittämällä puhkesi autosta rengas. Onneksi mitään vakavaa ei käynyt ja Volvo sai ehdan pyörän alle ja matka saattoi jatkua seuraavana päivänä. Leena kertoili kokemuksestaan ja siunaili että thänk god koirat matkustaa häkeissä koska siinä vaiheessa kun vararengasta aletaan kaivaa sieltä auton lattiarakenteista kaikki mahdolliset luukut levällään, on ihan kiva että karvakaverit odottelevat omissa mökeissään tien sivussa TURVASSA moottoritiellä tuhatta ja sataa ohi huristelevilta peltilehmiltä.

Sirkushuveja tarjoiltiin lauantain ja sunnuntain ajan ja olipa talon mies huilia vailla loppuajan. Väsynyt mutta onnelinen. Ei muuten arvaa että jahka Jenni&co soittelee, on ohjelmassa lisää hubaa Tarjan luona metsälenkin ja koiralauman muodossa. Kunhan säästyttäisiin katoamisilta josta Tarja kirjoittaa päiväkirjassaan www.tupla-taplan.com/paivakirja . Hyvä että vanha herra Luigii löytyi!!

Riisinkeittovesidietillä

2009-10-09T10:59:00.004+03:00

Nam, sanoi Torsti. No ei suoranaisesti mutta kiltisti pisteli poskeensa sen mitä arvoisa kotiväki harkiten kuppiin laittoi. Oltiin viikonloppureissulla Jyväskylässä ja joko siellä tuli hieman ylensyötyä tai sitten jokin pöpö tarttui mukaan. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oksetti kauhiasti ja sitten sitä toikkaroitiin yökkäreissä pihalla kun kaverin masu oli iiihan löysällä. Hätähän siinä tulee! Torilla taitaa olla herkempi maha kuin olen aatellutkaan ja se tuntuu herkästi menevän sekaisin, totesin kun muistelin jätösten tilaa viime ajoilta. Ajateltiin että nyt sitten pidetään ainakin se päivän paasto kunnes ruoka alkaa pysyä sisätiloissa normaalin malliin ja sehän tiesi ruokalistalle herkullista riisinkeittovettä ja ravinnetta X. 2. päivänä lisättiin mukaan riisiä ja lihaa ihan vain maun vuoksi ja kolmantena saikin jo normiruokaa. Onpa se iloinen asia että masu toimii ja ruokahuolto pelaa :)

Tänä aamuna poikkesin makkarissa hakemassa jotain unohtunutta ja kohtasin hassun näyn: peiton alta pilkisti Karrin varpaat ja kainalosta (oletettu sijainti) yksi valkoinen hännän pää. Pojat ne veteli niitä kaikista makeimpia aamu-unia siellä...

Veli Pontevan mute PIIP ja ruista reidessä

2009-09-24T22:55:00.005+03:00

Tulin juuri yöksi töihin ja minua ystävällisesti informoitiin että Veli Ponteva on ollut ihmeen rauhallinen koko illan. Niin kai kun se on härkkinyt minua koko päivän. Aamulla pääsin yötöiden jäljiltä ansaituille unille klo 6.30, mutta niin oli jo ennen puolta päivää se meininki talossa että nyt ylös, ulos ja lenkille! Tai ainakin seura olis kiva jos ei muuta. Ei Tor varsinaisesti mua töki tai hauku tai muuta sellaista, mutta vaistoan liian vahvasti sen äänettömän vaateen jostakin. Ja vaikka korvissa oli korvatulpat, pystyin niidenkin läpi kuulemaan kun se steppaili pitkin kämppää. Grr. Huomisaamulle värväsin tätini hakemaan V-Pn aamusta luokseen että saisin nukkua rauhassa, hulluksihan tässä muuten tulee. Ei näitä öitä niin kovin usein ole joten yhdenlainen poikkeustilanne se on joka kerta, ja siksikin varmaan meillä on pieni klikki ymmärryksessä näissä tilanteissa.

Karri käytti Toria hieroja-Kirsin luona eilen ja olihan se erityisen jumissa niskasta ja sisäreisistä. Tällä kertaa oli kuitenkin selkeästi nauttinut käsittelystä vaikkakin tuttu PIIP tuli taas ihan äänen kanssa. Kirsi totesi että lihakset on kasvaneet entisestään mutta on oikein sopusuhtainen. Jumit on varmaankin aika pitkälti aiheutuneet hihnassa vetämisestä, jota ikävä kyllä edelleen saadaan joka lenkillä todistaa. Ei voi sanoa etteikö se olisi yhtään helpottanut satunnaisesti mutta miten sen saisi pysyvästi sinne pääkoppaan? Voihan harmi että asutaan kaupungissa ja vapaana rennosti kirmailu on vähän haastavaa toteuttaa. Mutta eihän tässä auta kuin itse aktivoitua ja ajella useammin mettään, missä kyllä itsekin viihtyisi useammin.

Ajateltiin vähän sellaista juttua että rajataan Torin aluetta kotona silloin kun ollaan itse poissa. Jos sulkisi yläkerran makkarin ja sen päivystyshuoneen (toinen makkari kadulle) kokonaan pois jolloin sille jäisi alakerran eteinen, keittiö ja olohuone. Keittiöstä ei juurikaan näy kadulle koska ikkuna on pikku-parsonin ulottumattomissa mutta jos nyt maisemia haluaisi katsella, niin sitä voisi harrastaa takapihan suuntaan jossa saa seurailla pihan oravien ja muiden eläimien liikkeitä. Tämä varmaankin rauhoittaisi kadun kulkujoiden päivystystarvetta ja ehkäpä tuo osaisi sitä kautta ottaa muutenkin rennommin? Voihan olla että tuo koko koiran lihasten kireyskin helpottaisi kun ei tarttisi olla vieterinä ihan koko aikaa?

Voi sitä Torpsukkaa, on se sellanen ihanan suloinen riiviö kaikkine piirteineen :) ! Tylsäähän sitä ois iliman!

Hieman vajaat 2 vuotta sitten...

2009-09-23T17:21:00.004+03:00

...eikä se kumma ole, että kaveri muutti Karhutielle. Kattokaa ny mikä ihana Puuhis! Nämä kuvat on ollu esillä jo aiemminkin, mutta ovat ehdottomasti mun lemppareita, joten laitetaan nyt taas muistinvirkistykseksi! Ja käykääs myös klikkaamassa tuota vasemmalta löytyvää videoo Torstista ja herkkusienestä. Hulvaton!

Saapastelua

2009-09-23T16:36:00.004+03:00

Hmm on tämä koiran omistaminen vaan haastavaa. Pitäis olla silmät ja korvat selässä ja pari extra vaistoa että tuon asukin perässä pysyisi. Nyt olen siis oppinut, että koiran nielemät langat voi olla jopa vaarallisempia kuin itse neula ja suklaa on myös dopingaineeksi luettava asia. Huh, käytiin siis tietämättämme doupattuna yhdessä näyttelyssä tässä taannoin..... Kiitos vaan infoista :)

Dopingsäännöistä johtuen joudumme skippaamaan seuraavan näyttelyn, koska neulansyöntiepisodin vuoksi Tor jouduttiin rauhottamaan, ja siitä karenssi on kai yleensä sen 28 vuorokautta? Niih, no näyttelyyn mennessä tapahtuneesta on kulunut se 24 vuorokautta. Onpa tyhmää ja täytyypä varmistaa asia vielä. Päästään sitten Jyväskylään näytille 22.11 seuraavan kerran jos tämä Hyvinkää ei onnaa. Eihän tässä ole tämän lisäksi jouduttu perumaan "kuin" yksi näyttely ja yksi luolakoe johtuen yllättävistä lekurikeikoista.

Ohjelman järjestämisen Tor kyllä osaa. Tänään mä katoin sitä epäuskoisena ja naurua pidätellen kun se keksi että mun punanen kumppari onkin aika kiinnostava ja veti se päässä pitkin eteistä. Todellakin, jos sille ei järkkää tekemistä se kyllä keksii sitä itse -niin hyvässä kuin pahassa!

Hmm, ihan kuin suussa pistelisi jokin...taitaa olla parasta vaan niellä se, sillähän siitä päästään!

2009-09-20T19:52:00.005+03:00

Onpahan ollut taas Hertsikassa menoa ja meininkiä! Liekö se syynä tähän polokan päivitystahtiin, en tiä.

Torsti täytti hienot pyäreät 2-vuotta reilu viikko sitten, onnea myös siskoille ja veljille. Voi mitä ihania ipania ne olikaan ja miten on mukaviksi teinareiksi kasvaneet! Vaan taitavathan nuo ihmisen iässä vedellä jo parinkympin paremmalla puolella ja eikös sitä sillon jo olla vähän niinku aikuisia? Ei aina arvaisi.

Tehtiin viime torstaina yöllinen retki Viikin eläinsairaalan päivystykseen kun hoksasin että juuri äsken sohvapöydälle laittamani silmäneula on kadonnut. Tsimbsalabim -gone! Paniikkia, syytöksiä, raivoisaa maton kääntelyä toivoen että jos tällä kertaa se oiskin aatellu että lankapallojen pureskelu ei oo parsonin hommaa.... No arvatkaa oliko? Tor katsoo meitä molempia sen näkösenä että mikä NYT mahtaa olla vialla? Ei muuta kuin soitto kasvattajalle ja päivystykseen, ja koira takaloosteriin ja menoksi. Jono ei onneksi ollut mikään mahdoton tuolloin puolen yön nurkilla ja tunnin sisään päästiin röntgeniin toteamaan että siellä se neula köllöttää, mahalaukussa. Lekuri oli sitä mieltä että parasta olisi koittaa poistaa se tähystämällä, eikä maksaisi kun 1000 euroa, tai sitten oksennutetaan ja katellaan tai sitten vaan katellaan. Mehän ei voitaisi kuvitella elämää ilman näitä tälläisiä pieniä ylläreitä silloin kun niitä vähiten odottaa by Torsti, joten päätettiin että tähystetään ja toivottavasti kaveri välttyisi pistoshaavoilta ympäri sisuskaluja. Sinne se läks, häntä vipattaen ja suorastaan vetämällä huonetta x kohti. Aatteli varmaan että näillä tädeillä on varmaankin jotain kivaa ohjelmaa hälle tai vähintäänkin herkkuja, joten kannattaa olla innolla mukana tässä(kin) jutussa. Heh joskus mietin että mieletön on pojun luotto ihmiseen kuin ihmiseen. Parin tunnin päästä saatiin koira heräämöstä melkeen yhtä reippaana takasin ja neulakin palautui, kylläkin lääkärin kourassa. Voihan elämä sentään sitä helpotuksen tunnetta kun kolmen aikaan yöllä päästiin kaikki kolme ehjänä kotiin ja nukkumaan. Perjantaina otettiin sitten tosi iisisti ja siitä lähtien elämä onkin ollut taas ennallaan.

Koko viikonlopun olemme saaneet nauttia aivan mielettömästä syysauringosta ja lämmöstä, ja tänään lähdettiin pitkästä aikaa Kivinokkaan Helsingin parhaita munkkeja metsästämään. Karrin äiti oli meillä viime yön koska me olimme ystäväni häissä ja olivat Torin kanssa nautiskelleet auringon säteistä tuolla takapihalla. Piha on siis vihdoin kunnossa mikä on aika mieletöntä, se kun oli koko kesän 3 metriä syvällä kuopalla. Vuosi on tehnyt ihmeitä ja Tor on huomattavasti paremmin perillä oman pihan rajoista kuin mitä se viime kesänä oli, joten tuo omalla pihalla oleilu on yllättävän mukavaa! Se ettii aurinkoisen kohdan nurtsilta ja ottaa tosi lungisti. Niin uutta ja niin ihanaa!

Näytillä tänään

2009-08-29T07:05:00.002+03:00

Torsti on tänään näytillä Tuomarinkartanossa! Itse olen töissä mutta onneksi pelastava enkeli Jenni esittää Tor the "pihistin eilen tummaa suklaata RUOKApöydältä" -Torstin. Karri hoitelee logistiikan ja laukut on pakattu by me eilissä iltana, joten voin hyvillä mielin tehdäkin näitä töitä. Onkin ollut melkoista ja menoa ja meininkiä viime päivät ja kenttä pullollaan jos jonkinlaista issueta.

Tuo suklaa oli varmaankin syynä eilisillan levottomuuteen ja taisi olla vähän paha olokin tällä vorolla. Nii-in, kannattiko häh? Onneksi henki sentää pihisee edelleen, se olisikin ihan siis maailman hirveintä löytää oma koira hengettömänä suklaakääreiden ääreltä :(

Mutta nyt, tsemppiä kehään!!

Onneksi muistot on ja pysyy, eikä niitä kukaan voi viedä.

2009-08-20T04:43:00.006+03:00

Ihan ilman kähinöitäkin tänään oli kiperä ja tosi herkkis päivä. Lensin eilen Kuopioon pikavisiitille sanomaan hyvästit Sorsikselle. Harva kai taloja varsinaisesti hyvästelee, enemmänkin sitä yrittää totuttautua ajatukseen että "tänne en tule enää koskaan..." Kiertelin talon kaikki tyhjät huoneet läpi (joita en ole ikinä muuten nähnyt tyhjinä!), annoin ajatusten vaeltaa ja mieleen tupsahteli jos jonkinlaisia muistikuvia viimeisten 25 vuoden varrelta minkä Onkirantaa on asutettu meidän perheen voimin.

Istuttiin Riikan kanssa laiturilla ja päiviteltiin lammen kultarahoja...miten niitä on aina ollut jotenkin erikoisen paljon juuri tässä lammessa? Keräiltiin marjoja pensaista vielä viimeisen kerran ja todettiin että vihdoin on omenapuutkin alkaneet tehdä hedelmää. Tai sitten vaan istuttiin ihan hiljaa ja itku tuli jos oli tullakseen. Ja olihan se. Mutta tunteet saa tulla ja olla, niiden vietävänä saa ajelehtia sen ajan kun tarve vaatii.

Käytiin Kuopiossa lounaalla ennen minun paluulentoa ja matkalla lentokentälle Kallansiltoja huristellessa (samainen tie vie Sorsasaloon) tunsin vahvasti sen iloisen odotuksen tunteen, joka on kaikki nämä vuodet kertonut että ihan kohta ollaan perillä. Kauheaa ajaa ohi tietäen että en tule piiiiitkään aikaan, jos ikinä, enää kieppaamaan sille yhdelle metsätielle joka vei perille.

Tiesin, että tästä päivästä tulee vaikea ja mielestä haikea, mutta on tämä silti kuohuttavampaa kuin kuvittelin. Mieli on ihan tyhjä mutta silti liian täynnä. Mä mietiskelen tätä vielä hetken ja sitten huomaan, että elämä jatkuikin ennallaan. Tärkeintä on kuitenkin se, missä ne rakkaat ihmiset on, eikös vaan?

Tappelupukareista ei tykkää kukaan

2009-08-20T04:16:00.005+03:00

Voihan halvattu sentään. Jos ei tulla muiden uroksien kanssa juttuun enää, niin ei tunnuta tulevan narttujenkaan kanssa. Yhyy. Tähän asti olen luullut että Tor antaa tytöille nyt ainakin periksi. Eikös se mene juurikin niin, että joka kerta kun luulee tuntevansa koiransa, kumoaa se tällaiset harhaluulot saman tien? Ainakin meidän elämässä käy just näin. Viime kirjoituksessa Iitu oli tulossa kylään ja tulihan se. Ja tappeluksihan se meni. En nyt muista tarkalleen mikä se tilanne oli, mutta Tor taisi provosoida Iitua niin kauan, että se oikeasti hermostui sille. Ja Torhan ei tunnetusti ole jäänyt odottelemaan turhia, vaan heti tilaisuuden tullen antaa takaisin. Jos siis ei olla keretty erottaa pukareita kunnolla toisistaan. No sillon ei keretty kun kaveri on kuin elohopeaa ja sehän hyökkäsi Iitun niskaan samoin tein. Kun siitä hötäkästä selvittiin, pääsi tämä parson jäähytauolle omaan mökkiin ja ovi meni kiinni naps. Kun se vihdoin pääsi ulos sieltä, väisteli se Iitua loppuillan. Kaipa siinäkin olisi syy olla iloinen kaikesta huolimatta?

Tänään olin tätini luona käymässä ja sinne tuli hänen ystävänsä koiransa kanssa. Ollaan käyty yhdessä lenkeillä ja olen huomannut että Tor yrittää kovasti miellyttää tätä narttua ja uskoo, jos tytsiä ei nappaile pikkupojan seura. Joo, tavallaan, kunnes taas sinnikkäästi yritetään uusiksi. No tänään taisikin tulla jotain eripuraa lelusta/luusta/kuopasta/joku muu syy, mikä?, ja siellä oli pihalla taas murinat käynnissä. Huomasin että Tor oli jumissa terassin nurkassa ja se murisi siihen malliin, että kerkesin vaan miettiä että EI TAAS! Toinen koira käänsi päätään sivuun (minusta ehkä kuitenkin sovittulen eleenä?) mutta sitten oli kuin olikin show valmis. Loppujen lopuksi nappasin Torin hännästä ilmaan ja ihmeesti meni kuono umpeen kun roikku siinä pää alaspäin. Mua suututti niin paljon, että siltä seisomalta kannoin sen tien yli ja nakkasin omasta ovesta sisään. Vilkaisin kaveria nopeasti ovelta ja näin kun se hipsi häntä alhaalla etiäpäin ja vilkaisi minua kulmien alta. Kun vähän ajan päästä tulin takaisin kotiin, kävi se maahan saman tien. No sinne jäi, kun minä lähdin yöksi töihin; myöhässä, v****tuuntuneena ja kädet täristen tästä kaikesta. Mä saan oikeesti jonkin sydärin vielä joku päivä!

Showmeininkiä

2009-08-05T09:35:00.004+03:00

Ilmoitin eilen Torin ja Telman näytille Tuomarinkartanoon 29.8. Itse en pääse kehään koska olen töissä mutta Jenni lupasi esittää Torppelin siellä. Jihaa! Kohta puoliin voikin sitten aloittaa taas sen "pitäspitäs" puheen nyppimisestä, ellen sitten onnistuisi saamaan Innasen Saaralta aikaa parturiin. Miten se onkaan niin vaikeaa saada koira, jolla kuitenkin taitaa olla yksi maailman helpoimmista turkeista, näyttelykuntoon? Taitaa olla omaa laiskuutta tällä saralla. Mut hei onneksi Saara on olemassa!

Tänään jatketaan terassitalkoita ja Santtu ja Mari on tulossa meitä jeesimään. Tämä tarkoittaa sitä, että vanha rouva Iitu tulee vierailulle eli kaksikko Kaihi ja Tomppeli on siis voimissaan! Kaihi nyt enimmäkseen välttelee Tomppelin pelailukutsuja, sen verta ovat vanhentuneet vuosien mittaan vissiin molemmat, eikä Torppa enää olekaan se ihananärsyttävä pikku naskalihammas kenen annettiin hyppiä partakarvoissa! Jos vihdoin saataisiin se grillikausikin avattua, nääs se olisi ehkä niinkö maailman hienointa!

Noin muuten arki on napannut meidät hyppysiinsä kaikilla voimillaan; töissä käydään, agilityä reenataan ja ollaan niin kovin säännöllisiä. Eilen tehtiin retki Nukariin Heidin, Pistonin ja Hoodyn luo ja käytiin läheisellä koskella lenkillä. Ihanat maastot heillä siellä! Sen jälkeen kaivuri sai toteuttaa pihanmuokkaustaitojaan ja me tytöt poimittiin marjoja. Pensaat notkui vattuja, musta-, valko-, ja punaviinimarjoja, karviaisia ja löytyipä sieltä vielä mustikoitakin. Noita jälkimmäisiä oli kyllä niin tylsän hidasta poimia että siirryttiin takaisin marjapuskien ääreen! Pistonia ja Toria ei oikein enää voi pitää samoilla mestoilla irti, joten pienempi kaveri Hoody koitti kovasti saada Torin leikkiin mukaan. Vaan mitä teki Torsti? Kaivoi, kaivoi ja kaivoi Pistonin aloittamia kuoppia syvemmiksi. Onneksi maita ja mantuja riittää, eikä puutarhaan ole vielä ehditty tehdä suurempia istutuksia.... muuten tämä voisi olla hieman kyseenalaista hommoo.

Ne on kyllä jänniä nuo koirat. Piston on tosiaan pari kuukautta Toria vanhempi ja ovat tunteneet ihan pikku natiaisista saakka. Viime kevääseen asti olivat kuin paita ja peppu, mutta sittenpä ei seura enää kelvannutkaan ja ottivat yhteen pariin otteeseen. Ehkä asiaan vaikutti se että Piston ei oikein diggaillut että muut koirat pyörii sen pihoilla tai sitten urospöhinät vaan on nyt kovimmillaan. Ollaan siitä asti nähty jatkuvasti ja käyty lenkeillä yhdessä kaikesta tästä huolimatta ja silloin yleensä Tor on se, joka pitää sopivaa välimatkaa toiseen. Saatetaan pari kohteliasta haisteluyritystäkin nähdä mutta tarkasti tuntuvat pitävän huolta siitä, että pysyvät poissa toistensa tieltä. Vapaana ei olla vielä uskallettu noita kahta rökälettä pitää, saa nähdä jos se onnistuisi joskus hamassa tulevaisuudessa?

Ai niin, Karri ja Tor pääsee siirtymään mölleihin aloittelijoiden ryhmästä, GO pojat GO!

Loma joka tuli ja meni!

2009-07-21T18:39:00.003+03:00

Lomat on lusittu ja paluu arkeen koitti tänään. Virkapuku kiristää ihan joka kohdasta joten tästä voidaan päätellä että ruokahuolto on ainakin pelannut ja peruslenkkejä on tullut välteltyä parhaani mukaan. Eletty on siis kuin pellossa, niin ihmiset kuin koirakin, mutta eikös lomat ole juurikin sitä varten?

Loman kohokohta oli varmasti se, kun Tor pääsi Tarjan luokse koiralauman sekaan siksi ajaksi kun me käväistiin Kreikan auringon alla. Sillä oli siellä aivan huippua aikaa ja vaikka ihan kommeluksitta se ei mennytkään, niin silti ihan mallikkaasti. (Lisää voi lukea www.tupla-taplan.com/paivakirja ja sieltä vanhempia kirjoituksia juhannuksen jälkeisiltä ajoilta). Noin muuten se on huristellut auton takaliisterissä paikasta toiseen varmaan enemmän kun elämänsä aikana tähän mennessä. On käyty mökkeilemässä parissakin eri paikkaa, Kuopiossa ja Tampereella useampaankin otteeseen, kalassa, mustikkametsissä, kanotoimassa, remppa-apuna...

Joku voisi luulla että jälkimmäistä omassa kotona, mutta eih, nimittäin minun veli ja sisko molemmat muuttivat Helsinkiin, toinen keskelle kivikaupunkia ja toinen meren ääreen ja meistäkin Hertsikan maalaisista on hyvää vauhtia muotoutumassa ihan kaupunkikelpoisia. Ollaan sitten maalailtu ja remppailtu ympäri kaupunkia, sen sijaan että keskityttäisiin siihen omaan pikkiriikkiseen projektiin kellarissa. Mutta on se ihmeellistä, että vihdoin on perhettä 10 kilsan säteellä kotoa. Se on mukava tunne se!

Ensi viikolla taitaisi alkaa agitreenit ja elokuun puolivälissä on Rantsilassa luola- ja mejäkokeet joihin olen jo ilmoittautunut. A-tulos olis hieno asia, nimittäin sen saatuaan meillä asustaisi yksi karvainen luolavalio :) Logistiikkapuolessa onkin sitten säätämistä, nimittäin joudun vielä perjantaiaamuksi töihin, joten täytyy keksiä keino saada meidät ajoissa Oulun korkeuksille ajoissa.

Nyt tuntuu kovasti siltä, että eiköhän se arki taas aseta meidätkin visusti uomiinsa, että ei tässä muuta kun heihei vapaus!

Treenitunnelmia...

2009-05-28T21:42:00.012+03:00

Tässä näitä treenitunnelmia muutaman pätkän muodossa hahahahahahha. Ekassa videossa keppikelmi mietti, että sama kai se mitä reittiä mennään kunhan mennään hehehe.

Huvittaa katsoa itseään noista videoista, kun on ehkä HIEMAN liioiteltuja nuo omat liikkeet :) Kädet on oikeet heilurit ja ääntä riittää! Lopussa heitin Torstille palkkapallon aika reilusti kohti hyppyestettä ja sitä päinhän sitten mentiinkin! KLONKS!

Tässä vielä yksi pätkä kontaktitreenistä jota harjoiteltiin kuonokosketuksen sijaan hihnan kanssa varmistaen, että koira varmasti pysähtyy kontaktille. Ideaalistihan koira jatkaa kontaktilta eteenpäin vasta luvan saatuaan. Mekin maybe one day..

Jostainhan se on aloitettava, eiköstä vaan ja pääasia että on kivaa! :o)

Näihin tunnelmiin päättyi ensimmäinen päivä.. Hellyttävää! Tor se katto että ai kun olisi hyvä paikka käpertyä tuohon syrran viereen ja hoitotädin kylkeen...

Leireilyä ja näyttireeniä

2009-05-27T10:53:00.002+03:00

Takana on viikolopun parsonleiri jonne lähdimme Torppelin kanssa ihan kaksistaan. Olipa mukavaa päästä itsekin treenaamaan Marjun opastuksella muutaman esteen rataa ja ohjausta. On se vaan loistavaa matkaseuraa tuo poju. Sen kanssa on kuitenkin aika iisiä olla ja mennä, vaikka onkin himpun sytty silloin tällöin. Ja kun matkaseurana on Jenni&Petrus+likat, niin seura ei kun paranee. Kunhan saan parit kuvat ja videonpätkät ladattua, niin laittelen tunnelmia tännekin.

Eilen mä tajusin miksi yhtä naapurin koiraa nähdessä pitää AINA ottaa ihan hirveet kiekat ja huutaa ja riekkua: no koska se näyttää ihan ketulta väritykseltään ja hännältään (vaikka mitään muuta kettumaista siinä ei sitten olekaan)! Mut seuraava ajatus oli, että hei oikeesti, mikä metsästyskoira mulla muka on, jos se ei haista sitä koiraksi?? Haukku ja vinkuna kun on erilaista, kuin että jos pitäisi pöristä muille uroksille. Hassu kämppis meillä.

Eilen hajosi sitten toinenkin Kongin jenkkifudisvinku. Me heiteltiin kellarissa Karrin kanssa lattian piikkauksen jäljiltä betonin paloja, kun kuulin että nyt on kyllä yläkerran hepulla vinku suussa. Se menee siitä ihan ekstaasiin ja makaa lelu suussa ja kuuntelee hurmioituneena vinkunaa, jota sen suussa olevasta saaliista lähtee. Puuhis ei olis Puuhis ellei se olisi keksinyt itselleen vähän ohjelmaa, ja oli käynyt onkimassa pallon Karrin takin taskusta joka oli ilmeisesti jäänyt ripustamatta naulakkoon. Mun pitää varmaan tilata niitä säkillinen jemmaan, koska tosiaankaan tämän ihanuuden jälkeen mikään muu ei kelpaa. Siis aina ja varmasti ja kaikissa tilanteissa.

Aamulenkin jälkeen treenailtiin vähäsen tuota näyttihihnassa kävelyä ja seisomista lauantaista näyttelyä silmällä pitäen. Kävelyssä ei varmaankaan ole suuria haasteita, mutta se seisominen on aika jäkittämistä ja varsinkin se oikea takajalka meinaa vaan tulla sinne masun alle rumasti. Ja kun sitä korjaa, tunnen kädessä kun löysi polvi lonksuu ja se tuntuu pahalle. Ilmeisesti se oma asento on paras asento sille polvelle sitten... Vähän jännittää, ja toivottavasti saataisiin edes se Hyvä-tulos pojulle. En kyllä tajuu jos on tiukassa, koska on se kaveri sen verran komia! Riippuu siitä miten nyt menee, että ilmoilenko sitä myöhempiin näyttelyihin.. minä itse en kauheasti nauti niistä tilanteista ja harkitsen vahvasti jonkun toisen (lue=Jenni) pyytämistä esittäjäksi. Siis mikäli jatketaan tätä näyttiuraa. Suapi nähdä.

Ihanaa, että on ollut lämmintä ja ilmat kauniit. Meillä on parit puutarhat nurkilla joiden kukoistusta käydään seurailemassa päivittäin (oma kun joutui jyrän alle) ja sitten me kanssa loikoillaan kallioilla auringossa! Noin niinkö muunmuassa :)

Evakossa ja luolilla

2009-05-21T16:17:00.004+03:00

Torppa on saanut tällä viikolla vierailla Käpylän koirahoitolassa jopa kahtena päivänä, kun meillä kotona tehtiin (kenen vaan korville) turhan äänekästä kallionlouhintaurikkaa. Kiitosta vaan kovasti Jennille että jeesasi. Ja tietenkin siellä oli huippukivaa typyleiden kanssa meuhatessa ja niin väsyttävää, että iltaisin ei tarvinnut unta odotella.

Tänään käytiin hakemassa luolakoirien taipumuskokeista niinkin huima tulos kuin C38. Blaap. Tavallaan joo lähdettiin A-tulosta tavoittelemaan, mutta tämän päiväinen tuomari oli sitä mieltä ettei irtoo. Minun mielestä Tor olisi kuitenkin ansainnut ainakin sen B:n.... Jotain hyvää keikassa kuitenkin oli, koska Toristahan tämä on maailman hauskinta hommaa ja siinä samalla käytiin suorittamassa se tyhjän luonnonluolan tarkistus, joten nyt vaan sitten uusiin kokeisiin ja näyttelyyn kuun lopussa. Tarkistellaan sitä saldoa sitten siinä vaiheessa uudelleen :)

Loistava saalis eilisistä luolakoirien taipumuskokeista!

2009-05-15T09:49:00.003+03:00

Tässä poseeraa tyytyväisenä vaikkakin kainalossa hassusti roikkuen Tor joka nappasi tuloksen B43 ja vieressä kokeen A-sarjalainen ja viittä vaille valio Telma, tuloksella A49 isäntänsä Petruksen sylissä!

Molemmat sai tuomari Eero Suomukselta erikoismaininnan erittäin hyvästä suorituksesta eikä kummallakaan mennyt tässä hommassa kahta minuuttia kauempaa! Uskomaton suoritus ja melkosen jännät paikat!

Vähäsen kyllä kammotti kun Karri ei ollut tällä kertaa mukana ja meikäläinen toimi huoltojoukoissa. Ennen tyhjän luolan tarkistusta Torppa kävi niin kiekoilla, että se huusi suu auki ja suoraa huutoa pihalla eikä asialle ollut tehtävissä mitään. Sisällä muut katselivat ihmeissään toisiaan, että MIKÄ tuo oli? Hävetti vähäsen, niin minua kuin kasvattaja-Tarjaakin hehe, mutta sellanen kiljukaula se nyt vaan taitaa olla jos nenään haisee kettu. Yksi miinuspiste saatiin taas tyhjän luolan tarkastuksesta koska Tor piti putkessa ääntä.... mutta ei ihan samaan malliin kuin pihalla kuitenkaan.

Telma on nyt siis näyttitulosta ja luonnonluolan tarkistusta vaille valio ja Tor tarvitsee edellisten lisäksi vielä A-tuloksen, jota mennään kokeilemaan ensi torstaina. Onnea kovasti Telman Jennille ja Petrukselle ja Tarjalle!

Hertsikassa ei kummempaa raportoitavaa...

2009-05-13T11:41:00.004+03:00

...tai no jaa, tehdään meillä parhaillaan kellarin louhintatöitä josta lähtee ihan kamala ääni, joten Tor on päässyt evakkoon näinä päivinä joko Rauni-mummin tai Jenni-tädin hoiviin. Vähänkö luksusta?? Mökä on tosiaan niin kamala että itsekin ahdistuu jos sitä joutuu kuuntelemaan, saati sitten koira jonka kuulo on monta kertaa herkempi. Mutta tämä viikko kun kestetään, niin helpottaa -siis louhimisen osalta.

Eilen oltiin evakossa Hertsikan kallioilla jossa pidettiin picknikkiä "koko perhe". Oli ihanaa! Aurinko paistoi lämpimästi ja loikoiltiin viltillä ja herkuteltiin panineilla ja antipastoilla, nam. Torstille oli pakattu ihan oma ydinluu mukaan ja ai että kun oli herkkua.

Huvittavaa muuten on, kun ostin Kongin keltaisen jenkkifutispallon lenkkejä ja muiden koirien ohitustreeniä silmällä pitäen, niin voin todeta että toimii! Tuo pallo on ehdottomasti paras vinku mitä vastaan on tullut ja parasta on, kun se saa ihan itse kantaa sitä suussaan lenkin aikana. Toimii siis myös niin sanotusti tulppana hehehhe. Välillä se on pakko kuitenkin napata suusta pois ja siinä onkin tekeminen kun mitään muuta lelua se ei niin innolla haluaisi pitää itsellään... hassu kaveri.

Jumiijumii

2009-05-02T02:31:00.002+03:00

Käytiin eilen hieroja Kirsi Sivolan käsittelyssä eikä lihasjumit olleet yhtään helpottaneet viikon takaisesta käynnistä. Voihan ei. Nyt täytyy kiinnittää extra huomiota verryttelyihin ja ehkäpä hankkia myös back on track loimi Torille. Mitään talvipalttoota kevyempää meiltä ei löydykään ja tuosta kyseisestä on kuulemma ihan todistetusti ollut apua, joten ei muuta kun loimi niskaan ennen ja jälkeen ja joka välissä. Onhan se tietenkin niin, että kun on paljon tuota lihasmassaa, niin se vaatii myös sitä huoltoa eri tavalla kuin kevyemmin rakennetut kaverit. Meillä on uusi aika reilun viikon päähän ja tosiaankin toivon että jumit alkaisi aueta pikkuhiljaa.

Hiekkaleikkejä

2009-04-30T02:32:00.003+03:00

Eilen olimme treenaamassa hiekankaivuuta luolakoirien A-koetta varten. No meillähän on se toinen B-tuloskin vielä saamatta, mutta luottavaisin mielin mennään seuraavaan koitokseen 14.5. ja toivottavasti sen jälkeen päästään seuraamaan Telman tassunjälkiä astetta kovemman kaverin juttusille. Kukaan ei kerennyt kettua sanoa kun Telma oli jo läpi hiekkaesteestä, sen verran vikkelää toimintaa oli. Torilla meni kanssa oikein hyvin ja hiekka vaan ropisi seinämiin kun siellä mennä viuhdottiin. Siskoni Riikka oli elämysmatkailijana mukana ja taisipa olla aikamoinen kokemus..

Mukana oli myös Torin ja Telman velipoika Wäiski, joka ottaa osaa ensimmäiseen luolakokeeseen toukokuussa. On ollut mukavaa saada Wäiski "takaisin" joukkoon mukaan uuden ihmisensä kanssa, siinä on jotenkin tosi paljon samaa ilmettä kuin Torissa. Hieno katras, ei voi muuta sanoa! Ja ai niin, Iita, eli pesueen äippä syttyi repolaiselle myös ennenkuulumattomaan malliin ja sylkäisi suustaan pari valittua sanaa. Hehhee.

Verijälkitreeniä ja vierailuja

2009-04-28T11:47:00.005+03:00

Viikonloppuna ohjelmaa piisasi. Siskon tyttö Tuuli oli meillä yökylässä ja pistäydyimme myös Paavo-serkun luona iltaa istumassa. Aikuiset sai päivittää omia kuulumisiaan ja Tuuli ja Helmi omiaan. Hullut keijukaiset tanssivat ja muutenkin meno oli perinteisen rattoisaa; samassa sekamelskassa mentiin koirat ja taaperot ja tosiaan ne keijukaisetkin. Saimia (reilut 1 v) vähäsen ihmetytti että kukas kumma karvainen otus täällä viilettää ja alkuun vähän pelottikin, mutta loppuajasta uskaltautui jo koskemaan karvaisen otuksen turkkia ja saipa muutaman märän koirapusunkin osakseen. Tor oli kohteliaan kiinnostunut pikkasesta mutta piti hieman välimatkaa ja kiersi kohdatessa. Hyvä poitsu. Pihalla loikkivat cityjänikset saivat kyllä kuulla kunniansa niin ikkunan takaa kuin pihallakin, sieltä olisi saanut monta paistia pataan kun olis vähän höllännyt hihnaa... Jännää (mutta IHANAA!) että nuo rasittavat puput ei ole vielä löytäneet tietä Hertsikkaan asti minun sipuleita syömään, vaikka muuten tuntuvat kansoittaneen koko Helsingin. Siksikin me maalaiset aina seotaan lähempänä kaupunkia, kun ei olla tollasiin totuttu.

Illalla Tuulin jo mentyä unille mietittiin että mihis se Tor oikein katosi kun ei näkynyt missään. No täältän se poju löytyi, oli kömpinyt jalkopäähän unille itsekin.

Vieraiden viereen on päässyt kyllä pienestä saakka (JEE) vaikka osa vieraista onkin muuta uhonnut. Vaan ootapa hetkeä kun on nukkumaanmenon aika, ihmeesti alkaa kuulua tänne-kutsuja :) Upgreidiä meidän sänkyyn piti odottaa 1.5 vuotiaaksi saakka, sitten ne omistajat vasta heltyivät.... voi ihmettä mitä tyyppejä. Hölmöläisiä suorastaan, ajatteli asiaa kummin päin vaan. Mutta myönnettävä se on, mikään ei voita vieressä torkkuvaa koirulia, josta näkee selvästi että paremmin ei voisi enää olla asiat, kun vieressä saa köllöttää. Aamuisinkaan ei ihme ja kumma ole enää mikään kiire lenkeille joka ei kyllä haittaa minua yhtään hahaa!

Sunnuntaina oltiin Tarjan järkkäämässä MeJä-päivässä mukana Somerniemellä. Tarja ja Marju olivat tehneet pari pidempää jälkeä jo edellisenä iltana kokeneemmille koirille ja sitten me teimme toisillemme lyhyemmät jäljet jotka mentiin läpi muutaman tunnin päästä treenimielessä. Torilla ja Telmalla meni tosi hyvin, mitä nyt tuuli vähän pyöritti hajuja ympäriinsä ja aiheutti haastetta. Melkosia junia molemmat kyllä oli siinä vaiheessa kun nokka nappasi hajun maastosta. Hieno päivä kaikenkaikkiaan; aurinko paistoi ja mukavaahan se on samoilla metsissä, lörpötellä koirajuttuja ja viettää aikaa erinomaisessa seurassa. Jospa myöhemmin kesällä saataisiin aikaiseksi osallistua ihan kokeeseenkin! Ainoa huono puoli tuossa harrastuksessa on se, että siihen saa uppoamaan iiihan koko viikonlopun ja niitä vapaita sellaisia kun ei liiaksi ole jo töidenkään puolesta. Kiitos vaan Tarjalle ja Marjulle järkkäämisestä. Samaan syssyyn kiitos myös kaikista muista häppenengeistä ja treeneistä joita olette järjestäneet, olen tosi iloinen että Torsti on juuri teiltä lähtöisin!

Tor the invalidi

2009-04-14T07:43:00.004+03:00

Seurailtiin Torstin linkkaustilannetta ja pahalta näytti, koska se ei halunnut varata etujalle enää ollenkaan. Niinpä aloin metsästämään eläinlääkäriä Kuopion suunnilta koska lähilekureihin ei ollut aikoja ja Kuopioon oltiin juuri starttaamassa. Sain onneksi varattua peruutusajan Kattiin&Rakkiin ja sinne sitten menimme pitkän ajomatkan jälkeen. Poju oli ihan maansa myynyt ja todella hämmentynyt eli selkästi jalka oli toooosi kipeä. Eläinlääkäri koitti tutkia tassua mutta Torsti se oikein ulvoi, joten rauhoituspiikki tarvittiin. Ei mennyt kauaa kun pöydällä retkotti yksi parson joka oli ihan kanttuvei ja eläinlääkäri pääsi viimein tutkimaan tassua. Kivun syyksi selvisi lohjennut kynsi jonka eläinlääkäri leikkasi pois. Ilmeisesti siellä muhi myös jonkinlainen tulehdus koska kipu oli niin pahentunut päivän kuluessa. Mitään sen kummempaa toimenpidettä kuitenkaan ei tarvittu ja saimme huokaista helpotuksesta että onneksi se ei ollut mitään tämän vakavampaa!! Mukaan saimme 10 päivän antibioottikuurin ja särkylääkettä. Dopingsääntöjen mukaisesti joudumme heittämään hyvästit ensi lauantain luolakokeelle johon olimme jo ilmoittautuneet, mutta niitä tulee lisää joten ei siitäkään sen suurempaa huolta. Pääasia että saadaan koiruli kuntoon!

Me jäimme Karrin ja Riikan kanssa Sorsikseen odottamaan Torin heräämistä ja sitten vasta jatkettiin matkaa Tahkolle. Se oli niin säälittävä... herättyään koitti liikkua mutta jaloissa heitti niin vimmatusti että ihan kuin pienessä laitamyötäsessä olisi mennyt. Sinne se sitten jäi iltasella kun jatkoimme matkaa, lattialle äiskän syliin rapsutettavaksi. Oli ihan kamalaa lähteä. Äiti soitti kuitenkin jo heti seuraavana aamuna että vanha kaveri on takaisin ja energiatkin sen mukaisia. Siellä olikin sitten menoa ja meinikiä pääsiäisen ajalle kun Tor ja siskojen lapset viihdyttivät mummia. Olipa siellä myös vanha rouva Iitukin vieraillut pelailemassa. Noinkohan veti vertoja meidän pääsiäisriennoille..? No ihan varmana!

Luolakoirien taipumuskokeessa eilen

2009-04-09T09:28:00.003+03:00

Kokeeseen oli ilmoittautunut 8 koiraa joista 6 haki D-B tulosta ja 2 A-tulosta. A-tuloksia ei tällä kertaa kukaan kuitenkaan saanut. Tor sai arvonnassa järjestysnumeron 2 mikä jännitti aikalailla koska toivoimme mahdollisimman hajutonta tarkistuskeikkaa. Mutta ei se mitään, poju olikin ennenkuulumattoman hiljainen, vaikkei kuitenkaan missään nimessä mykkä :) Koe kesti pitkät ja piinalliset 15 min jonka jälkeen tuomari keskeytti kokeen. Tässä tuomari Kari Airiaisen arvio:

Ahdinkoputken läpäisy: nopea, ok
Tyhjän luolan tarkistus: runsaasti vajaa, intoääntä
Arvostelu: Koira vauhdilla luolaan, raivoisa haukku luukulla, kettu vasempaan päätypesään, koiralla kestää hetken ennen kuin löytää riistan. Aloittaa voimakkaan painostuksen pitkälle ahdingon alle, ei väistä ketun iskuja. Koe keskeytettiin tuomarin todettua koiran erinomaisuuden.

Saavutettu kehitysaste B 41. Muutaman miikkapisteen Tor sai tuosta tyhjän luolan vajaasta tarkistuksesta joka siis suoritettiin äänimerkein, joka ei kylläkään ollut mitään verrattuna aiempiin luolakäynteihin :)

JEE TORSTI JEE!

Ihan ilman tuliaisia ei tuolta keikalta kuitenkaan päästy, koska tänä aamuna huomasin että Tor aristaa oikeaa etujalkaansa eikä mielellään varaa sille. Katsoin sen käpälää ja näyttää siltä että varpaiden väliin on tullut ruhje joka on vuotanut verta. Hmm. Käväisin aamupissillä eläinlekurin kautta jossa ei kuitenkaan ollut vapaita aikoja. Täytyy tarkkailla tilannetta ja antaa toisen levätä. Jos tilanne pahenee, täytynee etsiä Kuopiosta joku päivystävä eläinlääkäri.

Kirjotan tässä nyt pikaiseen ennen kuin auto starttaa savoa kohti, ihmisillä on ohjelmassa Tahkoa ja koiralla sorsislepokotimeininkiä "mummolassa"!! Hyvää pääsiäistä kaikille!!

Saimme haasteen!

2009-04-08T14:43:00.004+03:00

Jenni haastoi meidät mukaan!

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Minut on kuvatty 3.11.07 ja olen juuri muuttanut uuteen kotiini Herttoniemeen. Taustalla näkyy silloinen lempipeittoni, joka on tosin nykyisin piilotettu koska kuulemma käytin sitä ihan väärään tarkoitukseen. Minulla oli tällainen hauska kurttuotsa pienempänä ja näytin hirmu viisaalta ja mietiskelevältä, ehkä joskus hieman surumieliseltäkin. Mutta kaikki tämä on enemmän tai vähemmän silmänlumetta, olen nääs hirmusen aktiivinen rasavilli menijä!

Tämä on nyt kolmannen kansion neljäs kuva, koska kansiot oli hieman epäjärjestyksessä ja joko ei löytynyt neljättä tai siinä oli vain kaksi kuvaa.. tai jotain. Voisiko joku hieman järjestellä näitä, kröhöm?

Räyhräy ketut, täältä tullaan!

2009-04-08T05:53:00.003+03:00

Eilen oltiin Tarjan järkkäämissä luolatreeneissä Vihdissä ajatuksena vähän treenata tyhjän luolan tarkistusta. Torstin taktiikka kun on tähän mennessä ollut se, että sisään mennään ja mahdollisimman kovaan ääneen. Tarkoitushan olisi tarkistaa tyhjä luola ihan hiljaa, koska siellä ei ole ketään kenestä pitäisi ilmoittaa. Viimeksi kokeessa Tor sai armosta jatkaa vaikka mölysi mennessään. Silloinen tuomari ymmärsi nuoren koiran innon -onneksi.

Torstilla tuota intoa tosiaan riittää joten pidimme sitä autossa sen vuoroon saakka, josta Karri kantoi sen kainalossa luolan suulle, että olisi rauhallisempi. Ei ollut merkittävää eroa aiempaan, ja hirvee mölinähän siitä lähti. Se ravasi ees taas luolastoa ja huusi, jolloin Karri komensi sitä hiljaiseksi. Nooh, menestys nyt oli mitä oli, mutta Tarja lohdutteli että ketun haju oli niin vahva että metsästysvaihde kääntyi päälle väkisin. Luolastossa oli siis ennen Toria treenannut jo neljä koiraa ja kettu, joten aromit oli varmasti ihan eri luokkaa kuin silloin, kun repolainen on vaan pyörähtänyt siellä. Tyhjän luolan tarkastustreenin aikana samainen kettu majaili boksissaan ihan luolan vieressä ja sekin hämmensi kaveria.

Tänään on koe Ruotsinpyhtäällä ja vähän jännittää että miten käy. Täytyy lähteä oikein kunnon lenkille iltapäivällä ja parasta olisi jos Iita tai Telma pääsisi painikaveriksi myös vaan taitaa aikataulut tulla vastaan. Ehkä eilinen treeni ja se, että kettua ei näkynyt mailla halmeilla, saisi vähän jäitä hattuun?

Siitä polvitarkastuksesta vielä, eli käytiin Skutin vastaanotolla Vihdissä ja hän tutki oikean takajalan polven uudelleen ja antoi arvioksi ykkösen! Loistavaa! Oli sitä mieltä että löysä on, mutta se kuitenkin palautuu oikeaan asentoon helposti. Uskoi, että Torppa voi vietellä ihan normaalin koiran elämää harrastuksineen. Nyt vielä kun Kennelliitto korjaisi tuloksen tietoihinsa niin hyvä.

Welcome back, ihanainen Torsti!

2009-03-25T10:01:00.004+02:00

Hahaa, Jenni oli kaivellut Iita-äipästä tyyliin sopivan kuvan, käykääpä vilkaisemassa :)
http://iitaipana.blogspot.com/2009/03/iita-robot.html

Toissa-aamuna lähdin aikaisin töihin eli olin ylhäällä jo ennen neljää. Tor nukkuu yöt omassa mökissään ja herätessäni päästän sen sieltä ulos kun kerran haluaa mukaan aamutoimiin. Tai niinhän se hetken luulee, koska kun sille sanoo että "mee Torppa takaisin koisimaan", se katsoo hetken, kääntyy ja sitten kuuluukin "tumps" ja se hyppää sänkyyn ja asettelee itsensä mukavasti sen sänkyyn jäävän viereen. Se kun nykyään saa nukkua sängyssä silloin kun siellä on yksin. En tiedä mitä joku viisaampi sanoo siitä, että joskus saa ja toisinaan taas ei, mutta näin on tehty ja käskystä (tai ehkä siitä hätistelyeleestä kuitenkin?) kaveri luovuttaa paikkansa. No anyways, aamun aikana siltä oli päässyt oksu makkarin lattialle josta Karri löysi pitkän luutikun. Annoin jonkin aikaa laatikossa majailleen raa'an ydinluun jämän sille edellisenä iltana ja mietittiin että olisko siitä voinut irrota sellanen tikku? Nyt mä oon seuraillut sitä pari päivää ja se ehkä vähäsen yökkii silleen kun yökitään kun oksettaa, mutta mitään ei tule ulos. Tai itseasiassa ihan kuin olisi hikka. Jos tätä jatkuu, täytynee konsultoida viisaampaa.

Huomenna meillä on aika Vihtiin Tarjan sanoin "Skutin" vastaanotolle, koska oikean puolen takajalan polvi todettiin löysäksi. Käytin pojua viime viikolla silmä- ja polvitutkimuksissa koska siitä oltiin kiinnostuneita jalostusmielessä, mutta nyt ikävä kyllä ne haaveet taitaa jäädä tuon polven takia. Aiheesta ennemmän myöhemmin. Silmät todettiin terveiksi mikä on toki isoin ja iloisin uutinen.

Sitten otsikkoon viitaten. Karri ja Tor olivat Tampereella toissa viikonloppuna ja sieltä kuulin uutisia että lenkeillä mentäisiin hihna löysällä ja leppoisin mielin. Tyrmäsin saman tein moiset uutiset pötypuheena koska moista käytöstä ei ole tavattu ainakaan puoleen vuoteen. Heti maanantaina sain todeta asian omin silmin ja se on aivan ihmeellistä!!! Erään Kaimion kirjaa mukaellen: sinusta voi tuntua että oma suloinen, oppiva ja taitava koirasi on kadonnut jonnekin ja tilalla on keskittymiskyvytön hormoonihuligaani johon et saa mitään yhteyttä. Kyllä! Näin olen tuntenut jopa epätoivoon saakka kuten aiemmista kirjoituksista olemme saaneet todeta. Mutta nyt jotain on muuttunut. Lenkeillä on oikeasti mukavaa ja suurimman osan ajasta mennään samaa vauhtia molemmat ja kun toisella tahti kiihtyy liiaksi, riittää, että sanon pari taikasanaa ja Tor kääntyy katsomaan että mitä oli? No namia tarjolla tietenkin, niin hienosti menet. Tämä hihnalenkkiasia on tähän astisista jokapäiväisistä asioista konkreettisin muutos parempaan ja alan vähitellen uskoa, että aiemmin tehty työ alkaa tuottaa hedelmää. Jännityksellä seuraan, mitä muuta ihanaa onkaan vielä tulossa. Toisten koirien ohitus on vielä tällä listalla ja koen parhaaksi kiertää mahdolliset tilanteet joissa joutuu liian lähelle toisia. Vältyttäisiin masentavilta räyhäkohtauksilta ja voitaisiin harjoitella vähän kauempana. Mutta ette arvaakaan miten hyvältä tuntuu, kun huomaa edistystä omassa niin rakkaassa karvapallossaan? Tai no, tiedättehän te :)

Mutta nyt meillä on kiire kärrydeitseille Seurasaareen, joten täytyy lopetella, saamme nimittäin seuraksi Mian ja Pekan jolla on ikää jo huimat 2kk :oD

Lisäys tekstiin vielä samana iltana:
Osaamme siis joitain asioita kodin lähimaastoissa, retki vieraaseen paikkaan on luonnollisesti ihan eri asia.... :p

Pitkät päällä!

2009-03-23T10:32:00.001+02:00

Tor viime lauantaina Tarjan järjestämissä agilitytreeneissä Virkkalan hallilla :)

Omat siivousalueet on hyvä pitää siistinä, tuumii tänään 1,5 v täyttävä Tor!

2009-03-10T20:09:00.005+02:00

Ehdottomasti paras tarkkailumesta; ei jää mitään Karhutien tapahtumia tältä kaverilta huomaamatta! Oltiin juuri tultu viikon reissulta jossa taisi olla enemmänkin menoa ja meininkiä, mutta soppakulhossa kuitenkin saman verran murkinaa kuin aina. Nyt on vähäsen koitettu tasailla tuota kylkiluiden näkyvyyttä.

Täältä näkee hyvin linnut ja oravat.

Hauska kaveri kun nököttää sängyn laidalla. Vähän sellanen laiskan miehen tarkkailutuokio, mielessä jo ajatus että taidanpa laittaa tähän ihan kohta köllöttäen...

Kyläilyä ja retkeilyä

2009-02-21T10:54:00.004+02:00

Onpas ollut kummallinen viikko, miettii Torspo! Sunnuntaina retkeiltiin Nurmijärvelle Pistonin luokse lenkille, maanantaina saapui vieraita kaukaa Aasiasta kun veljeni Santtu ja tyttöystävänsä palasivat koti-Suomeen ja majailivat meillä muutaman päivän, torstaina Tor pääsi iltahoitoon Jennin ja Petruksen ja likkojen luokse (josta tarinaa ja kuvia tässä http://iitaipana.blogspot.com/2009/02/torstai-oli-torstia-taynna.html) ja eilen olimme yökylässä Heidin&co luona Nurmijärvellä. Huippuja ovat, Tor ja Piston keskenään, ja voi sitä onnea aamusella kun molemmat muisti että se kamu löytyykin ihan naapurihuoneesta :) Lähdin aikaisin aamulla töihin ja Torsti jäi hoitoon Heidille. Sain juuri viestin että siellä loikoillaan molemmat omissa oloissaan, eli aivan loistavaa että poju vihdoin on saanut vihiä siitä, miten kylässäkin voi relata!

Karri lähti torstaina Japaniin laskemaan ja on reissussa noin puolitoista viikkoa sikäli mikäli lentäjät ei ala lakkoilemaan.. muuten saattaa Karrin matka venyä ja mun taas tyssätä alkuunsa, olen nääs lomautettuna seuraavat kaksi viikkoa ja lakko saattaa peruuttaa kokonaan tai osan lomautuksesta... Meinasin lakkouhkasta huolimatta hurauttaa Kuopioon tänään ja toivotaan että matka jatkuu suunnitellusti Kuusamoon maanantaina ja Jyväskylään perjantaina. Siellä on minun siskon häät tuolloin eli olisi suotavaa olla paikalla!

En muista kerroinko jo, että päästiin Torstin kanssa parsoneiden agilityleirille mukaan toukokuussa? Joka tapauksessa siitä tulee hubaa!!! Mutta hiihdellään ny eka.

Sauvalenkkeilijät

2009-02-12T12:38:00.002+02:00

Tehtiin eilen aivan mahtava lenkki Torppelin kanssa Viikin metsiköihin. Mä älysin ottaa kävelysauvat pitkästä aikaa mukaan ja sidoin Torin juoksuvyöhön vyötärölle. Kaikki tiet ja polutkin on ihan jääkenttää, joten sauvat oli oivat jäänaskalit ja meno oli mukavan ripeätä alun vetämisestä huolimatta. Vanhempi naishenkilö pysäytti meidät lenkillä ja kertoi miten on hienon näköinen koira! Niin on, sanoin ja hymyilin ylpeänä!!!

Vanhojen kamujen reunion

2009-02-11T11:19:00.003+02:00

Entiset naapurimme Heidi ja Piston tulivat maanantaina kylään ja lenkkiseuraksi. Voi että kun oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja rupatella niitä näitä lenkin lomassa. Piston oli melkein kaksi kuukautta maalla hoidossa remontin tieltä poissa ja taisivat molemmat koirat olla hieman ihmeissään kun tapasivat pitkästä aikaa. Lenkki meni molempien tallustellessa omia polkujaan ja vasta kotipihassa tuntuivat tajuavan että tämähän olikin se vanha painikaveri! Mentiin sisälle vielä pannareille ja pojat sai jatkaa telmimistään. Välillä meinasi meno yltyä turhan kovaksi ja vuorotellen oli pakollinen lepohetki paikallaan Torstin mökissä.

Olen tosi ylpeä Torin käytöksestä tuona iltana. Se oli maailman kohtelian, kärsivällisin ja ystävällisin isäntä, ja kaiken lisäksi kuunteli minua; lopetti riehumisen (hetkeksi) ja tuli luo kun pyydettiin. Ihmeellistä. Kertaakaan se ei ärsyyntynyt Pistonin ainakin ihmisen silmään ehkä vähän epävarmasta käytöksestä ja otti onkeensa toisen viestit tosi hyvin. Nämä kaverithan on kuin yö ja päivä: Tor viuhoo ja vouhottaa, Piston ottaa huomattavasti rennommin ja on tietenkin jo ruumiinrakenteeltaankin huomattavasti "hitaampi"(se joka on nähnyt hösläävän parsonin ymmärtää, mitä tarkoitan). Minusta tuntuu että Torin yltiönopeat liikkeet ja omanlaisensa meno ehkä vähän ihmetyttivät mäyristä ja siksi se oli alkuun vähän möreänä. Ensimmäisen mökityksen jälkeen kaikki tämä tosin unohtui ja nämä kaksi mennä pelasivat kuin vanhaan hyvään aikaan. Ihana kaksikko! Me ei maltettaisi odottaa kun päästään landelle Nurmijärvelle vastavierailulle jossa odottaa iso aidattu piha ja METSÄÄ!!

Vuodatus.net

2009-02-06T09:19:00.006+02:00

Mulla on ideat loppu tai sitten en yritä tarpeeksi. Mutta epätoivoinen olen, joten se viittaisi siihen, että ideat on oikeesti loppu. Hyvin alkaa tämä kirjoitus.

Lenkit on ihan perseestä, koska Tor vetää kuin mikäkin höyryveturi hajusta toiseen ja siinä ohimennen kimpoilee ja haukkuu vastaantulijoille, koira-aitauksiin ei ole mitään asiaa koska siellä tulee samantien pataan jollekin, irti ei uskalla päästää ei kotipihassa, eikä vieraissa metsissä. Kotona on liian suuri riski törmätä autoon tai muihin kaupungissa liikkujiin kun aidan sisällä ei meinata pysyä ja metsään tulisi luultavasti usemman tunnin vierailu kun odoteltas koiraa takaisin metsästysreissultaan. Tuntuu ihan mahdottomalta oravanpyörältä tämä elo.

Virtaa on siis kuin pienessä kylässä enkä keksi millä saisin sitä joko purettua tai rauhoitettua tai mieluiten molempia. Nämä on varmaankin niitä kuuluisia urosten murrosikäkausia ja täytyy sanoa että vähänpä muistin siskoni huskyn, Dakon ajoilta. Kotona piilotellaan nameja, etsitään lelua, harjoitellaan temppuja ja kaikkea tätä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kun ei tehdä mitään, annetaan koiran olla ihan omissa oloissaan ja rauhottua. Olen tietoisesti jättänyt turhat juttelut ja katsomiset pois ja se on kyllä auttanut. Tiukasti pidetään säännöistä kiinni ruokailun, uloslähtemisen, lenkkikäyttäytymisen ja tervehtimisen kanssa. Meillä ei siis asu mikään ihan holtiton pikku tuholainen, vaan ihan kuuliainen ja hienosti oppiva parson, vaikkakin sen pinna on noin sentin mittainen eikä se taida itsekään aina ihan tietää kuka tai mikä on. Ja se vinkuu!

Joka kerta lenkille lähtiessä päätän että tänään en hermostu, olen rauhallinen ja pitkäpinnainen, ja mennään niin kuin kirjoissa opetetaan. Ja joka kerta siellä lenkillä nielen itkua kun kiukuttaa ja suututtaa ja turhauttaa niin pirusti, sekä oma että koiran käytös. Miksi halvatussa sen pitää olla niin vaikeaa, kauniisti vetämättä kävelyn ja sen opettamisen??? Silloin tällöin saan merkkejä siitä, että jotain saattaisi olla mennyt ihan pääkoppaankin saakka ja silloin iloitsen, mutta tähän voisi lainata vanhaa sanontaa että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Seuraavalla kerralla taas odottaa karu pudotus maan pinnalle ja meno on yhtä kamalaa kuin ennenkin.

Pari viikon päästä alkaa parin viikon mittainen lomautus ja silloin ajattelin pakata tämän monsterin mökkiinsä ja auton perään, ja hurautetaan Kuopioon hermolomalle. Siellä on sentään tilaa liikkua ja tutut metsät ympärillä jos nyt kävisi niin että joku muu kuin minä kiinnostaa enemmän. Sille on nimittäin tuntunut viime aikoina, että yhteys on kadoksissa meidän kahden väliltä. Johtuu varmaankin siitä, että yhdessä tekeminen on ollut vähempää monestakin syystä. Työt on edelleen aika painostavassa vaiheessa ja huomaamatta vaikuttaa yksityiselämäänkin, ulkona liikkuminen on niin peffasta että sitä ehkä haluaisi vältellä (mikä ei onneksi ole mahdollista) ja säännolliset harrastukset on meidän kahden väliltä ollu jäissä viime kuukaudet. Täytyy keksiä jotain mukavaa yhdessätekemistä jonkin uuden aiheen parissa... Jotenkin nurinkurista on se, että kun on kaikista hankalimpaa niin juuri silloin pitäisi jaksaa yrittää eniten... ei mee hei mun kaaliin.

Mutta on paljon hyvääkin!

Esimerkiksi agilitytreenit on menneet tosi hyvin, varsinkin viimeksi 8 esteen hyppyrata meni kuin tyhjää vaan, heti kun Karri sai kätensä ojennukseen :) Rata meni näin: hyppy-muuri-hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki-leveä hyppy-hyppy (forgive me, luulen että en muista esteiden oikeita nimiä hehehe). Eka yritys oli tosiaan hieman siksakkaava kun Tor koitti seurata heilurikäsiä mutta toinen ja kolmas kerta meni HIENOSTI ja Tor oli hullun nopea! Pisteet Karrille myös, olen ihan varma että jalkapallotausta ja nopeus on valttia tässä lajissa. Ja tämä oli ensimmäinen kerta kun useamman esteen ratoja edes treenattiin. Aiemmista kerroista viisastuneena meillä oli mukana penalty box jonne pääsi odotusaikoina ja heti, jos alkoi pärisemään muille. Pärinöiltä vältyttiin kokonaan ja kierrokset oli selkeesti hallitummat kun joutui rauhassa odottamaan omaa vuoroaan. Mutta sitten sitä iloista intoa riittikin kun mentiin asiaan eikä tarvinnut touhottaa muuta.

Fiilis on vähän alavireinen ja taskut on tyhjän oloset. MUTTA. Hankaluudet ne vain säännöllisesti muistuttavat siitä, että moni asia vie paljon mutta samalla antaa paljon. Enkä tietenkään voi uskoa mihinkään muuhun, kuin että kaikki järjestyy ja yhteiselo helpottuu tulevaisuudessa -totta kai!! Torsti on kaikessa teinari-rasittavuudessaankin maailman paras koira!

Joulun oma ohjelmatoimisto

2008-12-27T20:24:00.003+02:00

Kuopio city kutsui meitä joulun aikana. Tai oikeammin Reetan kototalo Sorsasalossa lammen rannalla ja metsän keskellä. Hienoa että Torsti saa juoksennella vapaana metsässä ja nauttia koiranelämästä oikein urakalla. Samalla keittiöstä saattaa vaarilta sataa muutama kinkunpala jos on oikein tarkkana ;)

Lunta oli satanut oikein kunnolla ja metsä oli ihanan näköinen. Harmi että Leenan kääpiösnautserit olivat koko kolmikko juoksussa ja tälläkertaa tuon kolmikon kanssa metsäpainit jäi painimatta. Ei sitä kuitenkaan ihan toimettomaksi jääty. Eipä tosiaan.

Olimme tottuneet siihen että Torsti vain päästetään ovesta ulos ja se hiihtelee tässä lähipihalla ja tulee kutsusta hienosti takasin. Tämä toimikin hienosti pari päivää, jonka jälkeen herra päätti hieman laajentaa reviiriään. Istuimme keittiön pöydässä josta näki lammen yli ja torsti oli valvotun silmän alla. Samalla tein kinkulla muutamia luoksetuloharjoituksia jotka toimikin hienosti. Viimeisellä kerralla huomasin että pikkuveijari oli keskellä lampea nokka pystyssä ja katse tarkkaavaisesti kohti tietä. Sen jälkeen rakettimainen ryntäys kohti tietä ja mieletön haukku perään. Kesti noin 2 sekunttia tajuta, että läheisten tallien hevosmiehet olivät päättäneet vähän ulkoilutta hummaa ja sehän sopi meidän Parsonille. Villinä se huusi ja seurasi hevosta ja sen perässä kärryssä olevaa kuskia. Vitsikkäin tapahtuma oli se että kun kuski kääntyi takaisin niin Torstille tuli käpälämäki ja se juoksi mieletöntä vauhtia tämän kaksikon edessä.
Mehän sitten hypättiin autoon ja lähdettiin seuraamaan tätä kolmikkoa. Noin kilometrin päässä meitä vastaan jolkotteli selvästi onnellinen koira, joka sitten hyppäsi autoon ja mentiin kotia kohti. Että sellasta.

Toinen jouluinen puuhatapahtuma tapahtui tänä aamuna. Torsti oli mukavasti aamulenkillä mukana, mutta ihan viime metreillä melkein kotiovella se bongasi jotain tuosta ihan etupihalta. Eli pienoisen luolan, johon oli ilmeisesti yön aikana tullut asukki, ilmeisesti supikoira. Torstihan teki mitä sille on viime aikoina opetettu, eli suoraan luolaan ja haukku päälle. Luolasta alkoikin kuulua murinaa, suhinaa, ulinaa ja haukkua. Eli tivolihan siellä oli pystyssä. No minähän ryntäsin luolan suulle Torstia sieltä pois karjumaan. Eipä tullut ihan heti. Se aina välillä katseli mua sieltä että "mitä sinä siellä täriset, mä tässä vaan vähän pidän hauskaa". Luola oli mukavan mutainen ja kun Torsti sieltä viimein suostui tulemaan se oli lähinnä koko koira täplänsä värinen. Väsynyt mutta onnellinen. Hiukan naarmuja silmän yläpuolella ja korvan takana, mutta muuten ihan kunnossa. Ja ai kuinka polleeta se oli sisällä episodin jälkeen!

Että sellainen sirkus meillä täällä Kuopiossa!

Ketulta kuonoon ja toisinpäin

2008-12-18T08:12:00.004+02:00

Olimme lauantaina kasvattaja-Tarjan kanssa luolakokeessa Mynämäen suunnilla. Auto starttasi jo anivarhain aamulla ja koukkasimme Käpylän kautta, josta Telma Tempesteri hyppäsi Torstin kaveriksi takaloosteriin. Jenni ja Petrus olivat koko viikonlopun töissä Voittaja-näyttelyssä niin eivät päässeet mukaan. Luolilla meni koko päivä mutta oli mukavaa nähdä Tarjaa ja vaihtaa kuulumisia, se on tosi tärkeää, ihanaa ja mukavaa että hän on niin kiinnostunut kasvateistaan ja on apuna ja turvana viisaine neuvoineen aina tarvittaessa!

Koe alkoi tyhjän luolan tarkastuksella joka pitäisi (huom.) suorittaa hipihiljaa koska riistaa ei ole paikalla. Siellä on siis kettu käynyt pyörähtämässä ja jättänyt jälkeensä ominaistuksunsa mutta itse repolainen ei siis ole koiraa vastassa vielä tuolloin. Tor ei ihan hoksannut tätä juttua vaan mölysi mennessään ja joku toinen tuomari olisi voinut jo tässä vaiheessa keskeyttää kokeen. Paikalla ollut tuomari kuitenkin antoi Torin jatkaa -täysillä miinuspisteillä toki- koska ymmärsi pojan yltiösuuren innon ja nuoren iän yhdistelmän. Olihan Tor ja Telma täydet kolme päivää yli sallitun luolakoe alarajan joka on 15 kk. Luolaan mennessä koiran tulee mennä ahdingon alitse joka on niin matala että sinne on sivuttain ryömittävä. Tyhjän luolan tarkastuksen alkaessa Karri sai aikalailla rohkaista Torstia menemään sisään ja mutta toisen kerran sisään mentäessä ei sitten enää aikailtukaan.

Tässä tuomarin arvio kokeesta:
"Koira ripeästi riistalle aloittaen hyvän haukun. Kettu haarapesään ja koira aloittaa hyvän pumppaavan työskentelyn saaden ketun aktiiviseksi. Kettu varoitti koiraa ja koira ottikin hieman etäisyyttä. Koira teki vahvaa pumppaavaa työskentelyä ja sai ketun pari kertaa aktivoitumaan. Aktiivinen työskentelytapa kulutti koiran energiaa. Alun hyvä esitys hieman laantui loppua kohden. Koiralla hyvä kuuluva haukku. LUT C 35."

Tarjan mielestä http://www.tupla-taplan.com/paivakirja.html Tor olisi ansainnut paremman tuloksen mutta minä olen oikein tyytyväinen tähänkin, mitään kun en näistä oikein ymmärrä. Kuulemma lähdettiin hakemaan d-b tulosta joten tuo on sopivasti sieltä keskivaiheilta. Sitten kun on saanut b-tuloksen, voi lähteä hakemaan a-tulosta jolloin vastassa on astetta kovempi kettu. Kolmen a-tuloksen jälkeen voikin sitten jo valioitua käyttövalioksi, ei olis hassumpi titteli se. Muistoksi kettu antoi Torpalle komean naarmun kuonoon ja toisen otsaan, mutta muuten ei onneksi käynyt kuinkaan. Paitsi että ehkäpä tassuun tuli jälki myös kun on sitä viime päivinä tuntunut nuolevan, täytyy tarkistaa tilanne illalla tarkemmin. Aamulla töihin lähtiessä sipaisin siihen vähän tea tree öljyä ettei niin sitä nuolisi.

Tempulla koe meni myös mukavasti vaikka tällä kertaa jäikin ilman tulosta. Alku meni älyttömän hyvin ja Tempesteri painosti kettua koko pikkutytön energiallaan mutta kolmannen osuman jälkeen taisi alkaa ärsyttämään sen verran, että Telma päätti et "tää ei ollukaan niin kivaa, ihan tyhmä tuo kettu" ja näytti siltä että halusi ulos luolasta. Tarja päätti keskeyttää kokeen koska ei halunnut huonoa tulosta lupaavalle ketunjahtaajalle. On nuo kuitenkin vielä niin pieniä että ei se ihme jos itsevarmuus vähän pettää repolaisen hyökkiessä kuonolle.

Tontut on olleet ahkeria ja jouluvalmistelut alkaisivat olla sillä mallilla että loma voisi alkaa jo. Tiistaihin pitää kuitenkin vielä odottaa ja silloin ajelemme Kuopioon Jyväskylän kautta niin päästään viemään Maire-mummille joulun toivotukset sairaalaan jossa hän on keuhkokuumeen vuoksi. Toivottavasti hän taltuttaa taudin ja pääsee kotiin piakkoin. Sitten napataan pikkuveli Ari kyytiin, käydään moikkaamassa Tiina-siskoa ja lapsosia ja sen jälkeen Sorsis, here we come!

Agiliitäjät

2008-12-09T01:50:00.002+02:00

Täällä yökyöpeli terve! Jotenkin nämä vuorot näyttää aina niillä vuorolistoilla vähemmän kamalilta versus se hetki kun lähtö alkaa lähestyä. Päivä nyt on kiva kun voi puuhastella omiaan ja olla "muka" vapaalla, mutta auta armias kun kello alkaa lähetä kahdeksaa... argh. Eikä tietenkään ole tullut otettua niitä nokkauniakaan... Noh, kunhan maailman kentät pysyy auki eikä muitakaan suurempia katastrofeja synny, niin tsänssit on olemassa että yö menee aika leppoisasti.

Olin tänään ensimmäistä kertaa mukana Karrin ja Torstin agiliitotreeneissä. Mä en ole juuri harjoitellut sen kanssa tolpassa sidottuna olemista mutta yllätyksekseni se istua nökötti rauhassa ja hiljaa, ja odotti kiltisti että tullaan hakemaan. Yllätys numero yksi. Päivän parasta antia oli ehdottomasti kepit, vaikkakin alussa oli niin raisu meno päällä ettei olisi millään malttanut odottaa lähtölupaa. Jos en nyt muista väärin, keppejä on harjoiteltu viimeksi keväällä agilityleirillä mutta tauko se ei vauhtia hidastanut vaan poitsu paineli koko sarjan vauhdilla ja virheettä! Tai ainakin joka toinen kerta virheettä. Se oli yllätys numero kaksi. Tällä kertaa treenasivat myös rengasta, puomia ja kontaktia, jossa mentiin niin lujaa vauhtia, että kontaktipisteen kohdalla meinasi aina heilahtaa takaruumis sivuun fysiikan lakeja mukaellen! Sitten nuo testasivat vielä hyppy-putkiyhdistelmää parilla eri ohjausliikkeellä. Toinen oli valssikäännöksellä ja toinen taisi olla olanyliohjaus tai jotain sinne päin. Ihan kuin persjätöstäkin olisi ollut puhe? On vissiin noissa termeissä vielä hiomista hehehe.

Toisaalta tuli tosi iso kipinä päästä mukaan treenaamaan, toisaalta taas muistin miten rankkaa se olikaan, kun pitäisi olla silmät ja korvat joka suunnalla, ettei vaan kaveri pääse livahtamaan väärille teille. Yhden kerran Tor ja toinen snautseriuros vähäsen ärinöivät mutta vältyttiin suuremmalta, onneksi. Tosiaan noista treeneistä tekee rankan se, että joutuu (tai ehkäpä ennemminkin saa) niin kovasti keskittymään omiin tekemisiinsä. Se koira kun tosiaan vaan seurailee niitä omia sivuilla roikkuvia heilureita, rintamasuunnista yms puhumattakaan. Ehkäpä taidan pyytää Karria nikkaroimaan muutamat esteet takapihalle niin siellä voisin minäkin harjoitella!

Joku joskus sanoi että vauhtia voi yrittää hillitä mutta sitä on hankalaa saada lisää, joten eiköhän olla ihan tyyväisä vauhtigeenistä. Taitaapa tulla suoraan äidiltä, joka on useinkin kentällä sitä mieltä että ihmiset ei meinaa pysyä vauhdissa mukana -ja osoittaa sen miten milloinkin. Iita-äityli on kyllä aikamoinen persoona ja luulenpa että pojastaan on hyvää vauhtia kehittymässä omanlaisensa.........

Sitten vielä ilouutinen: sain joulun ajaksi 5 päivän vapaan eli päästään Kuopioon ja nauttimaan vapaudesta koko konkkaronkka! Ihanaa, siellä on kuulemma talvikin!!

To be continued...

2008-12-05T10:37:00.003+02:00

...pakko vielä lisätä aiempaan kirjoitukseen liittyen eilinen tapahtuma.

Odottelimme ulkona tätini pihalla (jonka pihapolku johtaa suoraan yleiselle jalkakäytävälle) lenkkikaveria saapuvaksi. Kauempaa huomasin toisen koiran saapuvan ja aloin kiinnittelemään Torin huomiota itseeni pyytämällä siltä temppuja ja niistä sitä palkkasin naksuilla. Ajattelin että kunhan menevät vaan ohi niin kaikki menee oikein hyvin eikä Toriakaan tämä toinen niin kovin kiinnostanut puuhan lomassa. Paitsi sitten kun omistaja ja MURISEVA koira jäävät tämän pihatien päähän tunkien sisään. Eikä tämä omistaja tee elettäkään saadakseen koiraansa pois muiden pihalta ärisemästä ja tuijottelemasta. Kaikki sitten varmasti arvaavatkin että tässä vaiheessa Torkaan ei itsekään äännellyt niin kovin nätisti -se kun osaa olla paha suustaan silloin tällöin! Mutta ei toista voi siitä syyttääkään, vaatisi keltä tahansa melkoisia kykyjä olla välittämättä moisesta vihamielisestä tunkeilijasta. Ja edelleen, mitä tekee omistaja? Seisoo paikallaan ja antaa koiransa vapaasti heilua fleksissään, mumisee jotain tyyliin "rekku, tulehan nyt sieltä jooko". Pyysin ystävällisesti, että jos voisivat mennä eteenpäin eikä antaa turhaan tuijotella, saa vaan kierroksille molemmat. Ei vastannut tuohon mitään ymmärrettävää.

Tällaiset niin harmittaa, koska koitan itse tehdä parhaani nimen omaan välttääkseni vastaavat tilanteet huolehtimalla omasta koirastani ja siitä, ettei se ainakaan yllyttäisi käytöksellään muita.

Lopuksi kerron kuitenkin iltapäivästä josta on pitänyt kirjoittaa jo monta päivää. Tulin kotiin töistä täysin uupuneena ja jo kotimatkalla olin ärtynyt ajatellessani että taas pitäisi jaksaa lähteä lenkille ja plaap plaap plaap, väsyttää, ei huvita ja niin poispäin. Vaan saman tien kun avasin oven ja tapasin yhden parhaista ystävistäni yhtä innoissaan kuin aina ja häntä viuhtoen, tuntui ulkokamojen päälle vetäminen ainoalta mahdolliselta, ja ennenkaikkea parhaalta vaihtoehdolta! Jostain kumman syystä koko lenkki meni kuin unelma, Tor ei vetänyt ollenkaan ja ohitti vastaantulijat vailla huolen häivää. En olisi voinut olla enää onnellisempi kun lenkin jälkeen köllöttelimme soffalla molempien masut pullollaan päivän kuulumisia vaihdellen!

Tässä vielä kuva viime viikolta jolloin saimme nauttia ihanaisesta lumesta!

Silloin kun puissakin oli vielä lehtiä..

2008-11-28T20:59:00.003+02:00

Että nouseeko se koipi vai miten se oli? Ja sit tässä mä poseeraan mun inhokkivaljaissa!

"Kalle olisi halunnut vaan leikkiä....."

2008-11-28T13:03:00.003+02:00

Ei nuo muut koiranomistajat ainakaan helpota omaa elämää koiran kanssa.

Oltiin juuri päivälenkin loppumetreillä kun huomasin että viereisen kentän laidalla oli jonkin sortin lapinkoira tms irti ja omistaja heitteli sille lumipalloja. Tor huomasi saman ja tarkkaavaisena katseli sen mielestä ehkä maailman hauskinta leikkiä eli lumipallojen metsästystä. Jatkettiin matkaa ja komensin Torin vierelle seuraamaan ja palkkasin namskuilla niinkin hienoa käytöstä. Syrjäsilmällä näin että tämä irti ollut koira oli huomannut meidät ja rymisteli perään tuhatta ja sataa. Sen omistaja ei ollut hereillä sitten alkuunkaan vaikka enpä tiedä olisiko tänne-komennoilla ollut edes ketään kuuntelijaa (ei ainakaan meidän perheessä ole :p) ja hyvän aikaa sain hätistellä koiraa kauemmas. Hankalaksihan tilanteen tekee se, että kahdella jalalla seisovana ihmisenä minulla ei ole mitään mahdollisuutta olla näiden kahden välissä niin, että välttyisivät kontaktilta. Siinä ne haistelivat toisiaan ympäriinsä pyörien mutta ihan ystävällisissä merkeissä kunnes tuli ikävä tosiasia vastaan, että toinen on hihnassa ja toinen irti. Se on selkeästi kiinni olevalle ahdistava tilanne kun ei pääse liikkumaan vapaasti. Ärinäksihän se sitten meni. Voihan helekutin helkutti. Toisen koiran omistaja kiinnitteli siinä vihdoin flexiään ja sanoi että "kun Kalle se olisi vaan halunnut leikkiä.. Tuutteko tuohon kentälle jatkamaan leikkimistä...?" Minä vetosin liian moneen rusakkoon ympärillä ja katsoin parhaaksi lähteä paikalta, niin paljon ärsytti koko typerä tapahtuma. Itse on yrittänyt opettaa omaa koiraansa siihen, että tavataan muita mutta luvan kanssa ja leikitään, kun minä katson että kenen kanssa ja milloin. Ja jos minä sanon että tämä lenkki jatkuu nyt etiäpäin ja että eläpä välitä noista muista -ja koira vielä tekee niin- niin mikä siinä on että aina tulee tällaista vastaan. Byhyy.

Toinen juttu mikä sai minut raivon partaalle oli toissa päivänä kun aamusella lähdettiin lenkille ja poikettiin koirapuistoon. Tuossa koirapuistossa ei ole kahta aidattua aluetta pienille ja isoille koirille ja siksi sinne mennessä pitää tarkkaan katsoa ketä siellä on. Parastahan on jos koko aitaus on tyhjä ja saa rauhassa juoksennella. No olimme siis sisällä ja ei mennyt kuin max 5 minuuttia niin aitausta lähestyi 4 x Torin kokoinen koira emäntineen sen näköisenä että sisään mennään ja saman tien. Minä siinä sitten huutelin että ootteko sisään tulossa ja omistaja vastasi että no niinpä meinattiin. Meillä ei siis siinä vaiheessa ollut mitään muuta vaihtoehtoa kun ottaa ja lähteä, sen verran iso oli koirien kokoero että jos vaikka mukavasti olisivatkin tulleet juttuun (josta ei toki aina ole takeita muiden urosten kanssa) niin jokin harmiton leikin tiimellyksessä tapahtuva haaveri olisi voinut olla pienemmälle oikeasti haitaksi. Eikö näissäkin asioissa kaikki koiranomistajat voisi miettiä sitä omaa napaa vähän pidemmälle ja ottaa huomioon myös muut täällä eläjät? Meinasin ehdottaa että kun juuri tänne tultiin niin mitä jos kierrät vielä pienen lenkin ja sitten pääsette, mutta en viitsinyt. Vissiin se sitten menee niin että pienet väistykööt isojen tieltä, prkls.

Kolmas asia, mikä saa mut hulluksi tänä liukkaiden teiden aikana on se penteleen vetäminen!! Joku päivä vielä mulla on joku jäsen poikki tai murtunut kun sopivasti sattuu kiskaisemaan mut nurin. Säännöllisistä (joka halvatun lenkki!) vetämisharjoituksista huolimatta vetäminen se vaan jatkuu ja kohta on ideat lopussa. Vetäminen ei ole aina yhtäjaksoista hinurointia vaan enemmänkin pyrähdyksiä kun on pakko päästä haistelemaan tai merkkaamaan jotain tiettyä kohtaa. Joskus käy mielessä että kuka se mahtaa taluttaa ja ketä....

Kaikesta marmatuksesta huolimatta meillä on kaikki hyvin ja yhdessä mukavaa, tämä nyt oli vaan näitä päiviä kun oli pakko avata suu ja kertoa parista epäkohdasta!

Ai joku muukin liikkuu lattian rajassa...?

2008-11-20T18:13:00.003+02:00

Ensilumi satoi maahan mutta se suli saman tien pois. Sataisipa pian lisää ja ennen kaikkea, pysyisipä se maassa! Olisi niin paljon valoisampaa ja puhtaampaa. Kylmien ja rapaisten ilmojen myötä olen alkanut pukea Torstille takin päälle lenkille mennessä. Ihan kuin se jotenkin hidastaisi vauhtia heh? Eilenkin oli aivan ihana lenkki sen kanssa, mennä jolkotteli ihan rauhassa ja hinuroimatta. Rasti seinään!

Oltiin viime viikonloppuna Jyväskylässä visiitillä ja juhlistettiin minun tädin 50-v syntymäpäiviä. Tor oli menoissa mukana ja toi oman osansa vilskeeseen. Hauskinta oli seurata sen ja Jakinin (kohta 1 v) edesottamuksia -Tor vipelsi menojaan ihmisen luota toiselle ja Jakin konttasi vinhaa vauhtia perässä. Leveä nauru naamalla se kurotteli paijatakseen Torstin pehmeää turkkia ja Tor vastasi moiskauttamalla monta pusua pikkumiehen kasvoihin. Kerran komensin Torin sohvalta alas jolloin se osui vahingossa lattialla olleeseen Jakiniin. Ihan kuin anteeksi pyytäen se hyöri ja pyöri Jakinin ympärillä vakuutellen harmittomuuttaan.. Olin tosi iloinen että Torsti suhtautui niin mukavasti tähän taaperoon!

Aamutouhuja

2008-11-11T08:52:00.003+02:00

Lähden töihin nykyisellään melkein mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, näin siis Torstin näkövinkkelistä. Se selkeesti antaa mahdollisuuden jos jonkinlaisille koiruuksille. Tähän asti siis sänkyyn ei ole ollut mitään asiaa, koska se on haluttu pitää koiravapaana alueena. Torppapa onkin kehittänyt tähänkin juttuun omat konstinsa. Tänä aamuna se tapansa mukaan uskollisesti vouhkasi sängyn vieressä herätyskellon soitua ja oli taas energiaa täynnä. Lenkille ja ruokaa ehkä, mitä sanoo omistajani?

Ei tullut lenkkiä eikä ruokaa, kello oli 4.45 aamulla joten lähtöni jälkeen Tor kipitti takaisin unille. Minnekäs muuallekaan kuin ihanaan, pehmeään ja ah niin kiellettyyn SÄNKYYN! Ei se toinen siellä kuitenkaan herää... No ei herää ei, ja torkkukin on kovassa käytössä sitten kun pitäisi jo herätä. Eipä. Torkku soi, Tor hyppää lattialle sängyn viereen "herättelemään", torkku pois, unet jatkuu ja koira pomppaa takaisin sänkyyn. Tätä oli toistettu usempaan kertaan ihan testimielessä ja Karri totesi että harvinaisen viksu tuo kaveri. Melkeinpä noilla eväillä saisi tehdä noin ihan jo luvan kanssa :)

Paluu arkeen :p

2008-11-07T14:58:00.003+02:00

Torsti kulkee mukana mahdollisimman paljon ja eri paikoissa, juna- ja lentoasemilla, postissa, suutarissa, ja missä vain minne koiran saa ottaa mukaan. Kierrokset nousee kattoon aina sisään mentäessä kun taas hetken jo oltuaan rauhoitutaan. Vinkunaa on myös kuultavissa kun joka paikkaan ei pääsekään ryntäämään ja paikallansa pitäisi vaan odottaa. Ei ole muuten tämän herran vahvimpia puolia tuo kärsivällisyys. Mutta olen ajatellut asian niin, että jos vaan sinnikkäästi liikkuu yhdessä eri paikoissa, sen on pakko helpottaa vanhetessa. Sanokaa joku että se pitää paikkansa :) Ainakin toistaiseksi oma pinna vielä kestää ja ymmärrystä löytyy tuon härvelin kanssa liikkuessa... Ja pääasiassahan se herättää iloa ja saa hymyn ihmisten kasvoille.

Torstilla on ikävä tapa jahdata omaa häntäänsä. Minä luulen että se on aika pitkälti opittua käytöstä ja se on tehnyt sitä pienestä saakka. Voi olla että emme ole saaneet jahtaamista lopetettua jo pienenä tarpeeksi tiukalla toiminnalla, mikä on tosi harmi. Silloin sen otti enemmänkin pentujuttuina eikä kokenut sitä niin kovin ongelmaksi. Mutta nyt se alkaa olla jo rasittavissa mitoissa ja alkaa selkeesti aina kun on tylsää eikä saa omasta mielestään tarpeeksi huomiota osakseen. Teatree-voide auttoi ehkä vähän kun se haisee ja maistuu niin pahalle, mutta kun se tippui laukun sivitaskusta junaraiteelle Jyväskylästä tullessa muinoin, en ole saanut uutta hankittua. Täytynee vierailla luontaistuotekaupassa asap.

Tai sitten se käy pihistämässä jotain, hanskan, pipon, sukan, tyynyn... mikä nyt sattuu olla saatavilla. Samassa tilanteessa se saattaa tuijottaa minua ja vinkua, ja minä koen sen tosi vahvasti ikäväksi vaatimiseksi. Yleensä olen kuin se olisi ilmaa, antamatta minkäänlaista huomiota, toisinaan taas palaa päreet ja komennan, jolloin se taitaa sitten saada sen kärkkymänsä huomion. Argh. Ruoka-ajan lähestyessä tuo vinkuminen käy vaatimammaksi ja se vasta onkin ärsyttävää. Ruokakupin kolaus auttaisi, mutta se on huono ratkaisu se. Joku kiva ehdotus vaikkapa lelun tai luun etsimisestä auttaisi myös, mutta eikö juuri tällöin se saa tahtonsa läpi eli huomiota ja kivaa ohjelmaa? Tor saattaa myös seistä takapihan oven takana ja vinkua vaikka tunti sitten teki tarpeensa. Mutta kun siellä ulkona olisi kivaa... Niinpä vaan suljen korvani ja annan ruoan/avaan oven/keksin ohjelmaa sitten kun itse niin päätän, sitten kun Torstin huomio asiaan hetkeksi herpaantuu. Suihkupullokin on kädessä silloin tällöin ja melkeenpä jo sen näkeminen saa aikaan hatkat paikalta.

Tämä vinkuna-vaatimusasia on aika kummallinen, nimittäin minut se saa tosi ahdistuneeksi ja raivon partaalle, Karri taas ei oikeastaan edes noteeraa sitä. Tai ainakaan ota siitä kiekkoja. Ja enkähän minäkään tiedä onko se vaatimista vai mitä, mutta siltä se minusta tuntuu. Sama asia taitaa tosin olla kinkkinen kohta meikäläiselle myös muussakin elämässä. Yliherkkä, etten sanoisi.

Stressiä, turhautumista, tylsyyttä.. voihan olla että Tor kokee kaikkia näitä tunteita. Mutta siinä vaiheessa olen kyllä aika ymmälläni koska vaikka nyt ei mikään 24h koirien ohjelmatoimisto ollakaan, tehdään kuitenkin kaikenlaista yhdessä myös perushihnalenkkien lisäksi. On temppujen opettelua, namin/lelun etsintää, satunnaisia palloleikkejä, luun järsintää.. koirakaverita kylässä ja yhteisiä lenkkejä, luolilla käyntiä, agilityä (kylläkin vasta tulossa), satunnaisia näyttelyitä ja sen sellaista. Vaikka varmasti saa ihan tarpeikseen myös chillailla soffalla, ei täällä mikään sohvaperuna asusta.

Olipahan vuodatus, vissiin hetken poissaolon jälkeen näkee asiat osaksi selkeämmin.

Kotiinpaluu

2008-11-06T13:37:00.002+02:00

Palasin tänä aamuna Balilta ja nyt hengailen kotona kurkkukivussa ja yskässä, ja mietin että onpa kummaa: justiinsa olin siellä ja nyt oon taas täällä? Vastaanottokomitea oli kyllä parhaasta päästä ja nauroin ovesta tullessa kun näin pojat tuloaulassa. Tor istui selin minuun ja tapitti herkeemättä Karria kunnes sai luvan katsoa että kuka tulee.. ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Kaikki kolme olimme yhtä hymyä ja halia. Kiva oli kuitenkin palata vaikka reissailun kääntöpuolena onkin jäähyväiset aina jossain päässä maailmaa. Ne on minulle aina ollu hirmu hankalia.

Mitenkähän nämä koirat mahtaa ottaa toisen poissaolon? Karri kertoi että pari ekaa päivää Tor päivysti jokaista räsähdystä ja odotti minua tulevaksi mutta sitten se laantui. Ja mitä sitten kun se poissa ollut tyyppi taas onkin kuvioissa koko ajan? Tietty jos tuo ajankäsitys on toisenlainen kuin meille ihmisillä, niin eihän ne tiedä kauanko mitäkin on kestänyt.

Pojilla oli ollut mukavaa keskenään ja mahtuihan mukaan hienoja suorituksia niin kettuluolilla kuin agilitykurssin pääsykoetesteissäkin. Kaikista yllättynein ja iloisin olin siitä, kun Karri sanoi menevänsä agilitykurssille Torin kanssa. Se taisi vakuuttua pojan kyvyistä ja yhdessä niistä varmasti saadaan melkonen pari agilitykentille.

Idols

2008-11-03T20:17:00.002+02:00

Tänään se sit oli, eläinten Idolsin alkukarsinnat. Opel Astra oli lastattu lihapullilla, leluilla ja tietty hertsikan kovimmalla agitykillä, eli Torstilla. Respect. Reetta lomailee, mä ja torsti harrastetaan yhdessä :D

Purina areenalle oli sulloutunut mahtava määrä koiria. Isoja ja pieniä (tai siis minit, medit ja maxit kuten piireissä on tapana sanoa). Katseltiin torstin kanssa toisiamme ja oltiin että mitähän tästä tulee siellä oli sen verran tokoista meininkiä et päätettiin laittaa kunnon hihnaralli käyntiin ja näyttää mistä agilityssä on oikein kyse. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tämän koelauluryhmän varalle oli kehitetty kaikenlaisia temppuja. Oli paikallaan oloa, iloista luoksetuloa, koirakehää ja sellasta. Täytyy sanoa että mua vähän jännitti kaikki aktiviteetti missä piti olla rauhassa ja odotella seuraavaa komentoa. Ne kun ei ole aikasemmin luettu tämän kokelaan vahvuudeksi.

Torsti kuitenkin yllätti kaikki - varsinkin minut. Se otti niin lungisti nuo kokeet kun vaan voi. Se ei puolentoista tunnin aikana herpaantunut kertaakaan vaan tuijotti mua (ja tietty lihapullia) silmää räpäyttämättä koko ajan. Ja kun tuli luoksetulon vuoro, se vihelteli, haukotteli ja silmäili hallin kattoa kun jätin sen seisomaan paikalleen ja kutsusta lähti kuin raketti. Oli kyllä hienoa katseltavaa!

Medejä taisi olla kymmenkunta tai vähän alle. Ja ilmeisesti kaksi pääsi jatkoon. Torsti oli niistä toinen. Tästä se sitten alkaa, ens maanantaina uudestaan! Jei! Hieno homma sillä tämä meidän nelijalkainen ari koivunen oli sen verran vakuuttava testeissä että oon mielelläni sen kanssa menossa mukana.

-Karri

Yksinhuoltajan arkea

2008-10-29T21:27:00.000+02:00

niinpä niin. Toiset ne paistattelee Balin auringon alla ja toiset kaatosateessa Kulosaaren koirapuistossa. Noh, Reetta jos kuka on lomansa ansainnut. Silti saa olla hieman katkera :)

Eilen oli taas "boys' night out" eli luolatreeniä. Nyt kun sitä yrittää tähän kirjoittaa niin eihän hommassa ole mitään järkeä. Ajettiin koirat takaboksissa tunti suuntaansa ja saavuttiin keskelle pimeyttä rankkasateen siivittämänä. Odoteltiin 45 min. Koira tyhjässä luolassa 2,5min ja sit iloisesti takaisin kohti Helsinkiä. Koira koiraharrastus on joskus sitten mukavaa :D Lopuksi sitten todettiin että ens kerralla uudestaan. Tuli sellanen Kummeli "Ladojen kokoontumisajo" -olo. Jos et tiedä mikä se on niin katso tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=3flnklGQczs

Ensi viikolla mennään kokeilemaan josko Torstista olisi Agilityyn. Tosin vain harjoitusleirille, josta sitten valitaan parhaat pelaajat ykkössarjaan ja loput lähtee farmiin. Tsekkailin tuossa muutamia vaatimuksia: "Koiran tulee olla hyvin hallinnassa myös vapaana ollessaan ja muiden koirien läsnäollessa". Hei ihan oikeesti - miten tollasella hormonitasolla voi olla hallinnassa. Jos mussa olis sama määrä testosteronia kiloa kohden niin mut pitäsi varmaan sitoa penkkiin kiinni. Raportoin miten meidän yhteinen harratus lähtee käyntiin.

Ollaan muuten keksitty uusi, molempien älykkyysosamäärälle sopiva, leikki. Eli otetaan lattialle tuoli jonka jalkojen ali joutuu ryömimään. Sitten A) hypätään tuolin yli ja B) ryömitään heti tuolin ali. Tätä sitten toistetaan kakskyt kertaa. On se jännää! Molempien mielestä ;)

Reetan ollessa poissa torsti seuraa mua kuin hai laivaa. (Siis aina kun sillä ei ole toimistoaika. Eli siis yläkerran ikkunassa poustailuaika) . Onneksi Rauni-mummi naapurista käy torstin kanssa päivällä ulkoilemassa, sillä mulla tuppaa nuo työpäivät venähtämään. Ja mun töiden jälkeen tehdään sit pidempi lenkki. Viime kerralla tosin juuri kulosaaren koirapuistoon täydessä kaatosateessa, siellä se sitten paini Nokkonen-nimisen 6kk vanhan nartun kanssa. Valkoinen torsti oli homman jälkeen täplänsä värinen sekä väsynyt mutta onnellinen.

Lomatunnelmissa..

2008-10-25T13:35:00.000+03:00

Minulla alkaa tänään talviloma klo 18.30! Siitä sitten juhlimaan serkkuni 30-v kemuihin ja huomenna iltapäivällä reissuun!

Viime vuonna kyllä vannoin etten enää koskaan pidä talvilomia heti kesälomien perään mutta kuinkas sitten kävikään! Oikeastaan syy tällä lomalle on se, että veljeni Santtu ja hänen tyttöystävänsä Mari ovat parhaillaan Indonesiassa Balilla ja nyt on loistava rako lähteä vierailulle. Töissä on tarpeeksi porukkaa, lennoilla on tilaa ja syksykin pimenevään päin. Jännittää vähän lähteä yksin matkaan kun on niin tottunut Karrin loistavaan matkaseuraan kuluneiden vuosien aikana. Karri ei pääse tällä kertaa mukaa uusien töiden vuoksi ja onhan se hyvä että Torstillakin on hoitaja omasta takaa. Mitenkähän se kaksikko mahtaa pärjätä, kun tämä natsi on poissa...? Varmaan niillä on mukavan rentoo ja letkeetä :)

Kaksikolla on edessä HAU:n testit agilityn alkeiskurssille maanantaina 3.11. Minä olisin tietenkin halunnut mennä sinne mutta sain tiedon vasta tällä viikolla joten matkasuunnitelmien muuttaminen oli mahdotonta. Vähäsen harmittaa ja hirvittääkin, kun olisi pitänyt ehtiä treenaamaan vaadittuja asioita oikein täydellä teholla eikä ole tehty mitään perusjuttujen lisäksi. Saa nähdä miten siellä menee, mutta kaikki luotto miehiin!! Ohjelmassa on myös kettujahtia ja jos siellä menee toivotulla tavalla, on edessä luolakoe joulukuussa.

Tor on ollut pari iltaa tätini Raunin luona hengailemassa kun oltiin sirkuksessa ja sitten eilisillan olin töissä ja Karri työkemuissa. Sirkus Finlandia oli muuten oikein hauska ja viihdyttävä, ja ihkaensimmäinen kerta minulle! Sain hattaraa, popcornia, karkkia ja limua -eli täydellinen keikka! Rauni on ollut kipeänä ja Torsti piti torstaina elokuvaseuraa loikoillen koko leffan ajan mahan päällä. Eilenkin se pääsi sinne ja Karri sanoi että lenkille lähdettäessä ja sieltä tultaessa se kurvaisi suoraan pihaan ja kylään. On siellä "mummolassa" niin mukavaa!

Onko pakko mennä ulos?

2008-10-16T20:24:00.000+03:00

Rotsiajat on taas täällä!

Karri lähetti tämän kuvan minulle töihin otsikolla "vidu kun sataa ja mut pakotetaan ulos". HAHHHAA. Päivällä lähdettiin lenkille ennen töihin lähtöä ja siellä samainen "joka sään" lenkkeilijä se kyhjötti ylimmällä portaalla pää alhaalla jalat täristen. Noh, ei mennyt kauaa kun inha sade unohtui ja mennä viipotettiin vanhaan malliin.

Se on muuten ihanaa kun ehtii rauhassa juoda kaffet ja lukea päivän lehden, ja ennenkaikkea pääsee kunnolla ulos ennen töitä. Ilta se on sitten vastaavasti vähän lyhyempi mutta ei se mitään!

Olen ajatellut mennä johonkin yksityiseen koirakouluun edes muutamaksi kerraksi harrastamaan jotain hyödyllistä, kun tuntuu että yhdessä puuhaaminen jää aika vähille. En oikein osaa keksiä omia treenejä vaikka toki on hauskaa että Torsti osaa antaa oikean ja vasemman tassun, kellahtaa selälleen PAM-sanasta ja pujotella jalkojen välistä kävellessä.... ja se tekemisen into on niin mahtavaa että sitä toivoisi saavansa aikaan useamminkin. Omasta viitsimisestähän se vaan on kiinni. Harmittaa, kun mihinkään agilityseuraan mukaan pääseminen tuntuu ihan utopialta ja niin kovin kun haluaisi harrastaa!

Lauantaina mennään kirppikselle myymään ja toivotaan että ostajia riittää, nimittäin tavaraa on vaikka hurumycke! Ajatuksen on kerätä reissurahat Balille jonne muuten olen lähdössä reilun viikon päästä moikkaamaan Santtua (veli) ja Maria! JEAH! Surffilaudat ojennukseen, täältä tullaan! *moks ja spläsh*

Vuorotyoläisen elämää

2008-10-10T07:43:00.000+03:00

Vaihdoin firman sisällä toimistoa kuun vaihteessa ja sen myötä tyoaika muuttui päivätyöstä 3-vuorotyöksi. Tarkoittaa siis sekä arki- että viikonlopputöitä, hyvin aikaisia aamuja, keskipäivän- ja iltavuoroja, ja onpa vielä öitäkin silloin tällöin. Molemmissa on toki puolensa; on puuduttavaa toistaa joka päivä samaa kaavaa, herätä samaan aikaan, jurruttaa Tuusulanväylää aina samaan aikaan niin mennessä kuin tullessa, ja tämän saa tietenkin tehdä monen muun työläisen "seurassa", niin moottoriteillä kuin ruokakaupassakin. Toisaalta taas tieto siitä, että kahden kuukauden päähän keskiviikkoillaksi voi tehdä suunnitelmia ja että viikonloput on aina vapaita, tuntuu kivalta.

Toisaalta on taas tosi kivaa päästä töistä jo keskellä päivää, pitää arkivapaita, järjestellä pidempiä reissuvapaita, olla vaihtelevassa työympäristössä osana isompaa tiimiä ja ennenkaikkea välttää liikenneruuhkat työmatkoilla. Hintana "vain" sekaiset unirytmit ja monsteri-silmäpussit, töiden takia väliin jätettävät karkelot ym. tapaamiset sekä säännölliset harrastukset, hyyyvin epäsäännölliset syömiset ja liikkumiset... onneksi viimeiseen voi toki itse vaikuttaa melko paljon.

Jos joku on vähän ihmeissään näistä päivistä, niin on myös Torsti-boy, joka on tottunyt hyvin säännöllisiin päiviin. Aamulla kaikki heräävät samaan herätyskelloon, lenkki ja ruokaa, jotain puuhaa mitä omistajansa kulloinkin keksivät jättää, nokosia, orava puussa, nokosia, päivälenkki Rauni-mummon kanssa ainakin pari kertaa viikossa, nokosia, nokosia, ikkunasta kyttäilyä että oliko se oma auto vai ei, ahaa ei ollut, nokosia, jeeeee oma auto ajoi pihaan ja nyt sieltä kömpii autosta ulos se minun ihminen JEEE!!! Armotonta ravia alakertaan ja ovelle vastaan, pakollista istumista (vaikka se onkin melkein mahdotonta siinä innostuksessa) että varmasti tervehditään, lenkille ja ehkä Karri tulee vastaan jeee, ruokaa, sohvalla loikoilua ja erinäistä puuhailua, nukkumaan.

Mutta toisin on ollut viime viikosta alkaen: nykyisin täytyy heräillä keskellä yötä, ja mitäh, ei se viekään mua ulos, noh kyttään jos ruokakuppi kuitenkin kolahtaa, ei kolahtanu, moikka ja ovi käy, taidan mennä takaisin nukkumaan. Ja taas herätyskello mutta tällä kertaa pääsen lenkille ja saan ruokaa, luun järsimistä, nokosia, nokosia, mitäh, auto pihassa? nokostuttaisi, ei voi, kun täytyy rientää alakertaan, ai ulos mennään? en jaksaisi kesken unien, mut okei, ai ootsä jäämässä? no missä se toinen on? mut kiva hei et oot jo kotona kuitenkin, mitä kivaa tehtäisiin, saanko jo ruokaa?

Ja sitten jatketaan samaa iltaan saakka. Eiköhän Tor jossain vaiheessa osaa ottaa oman aikansa ja rauhottua unille, vaikka siellä kotona joku olisikin. Se on myös aika mukavaa -meille molemmille- kun on myöhäisempiä aamuja tai iltavuoroja, niin ehtii käydä oikein kunnon lenkin ennen töihin lähtöä. Sitten onkin taas lyhyt aika siihen, kun Karri pääsee töistä. Summasummarum, hyvä asia on ainakin se, että Torin yksinoloaika lyhenee, jos ei joka päivä niin ainakin melkein.

Lenkit on olleet siedettäviä, ei niinkään vetämisen mutta muille huutelun osalta. Niille lähdetään nykyisin valjaissa ja uskon, että se auttaa kun kaulaa ei kiristä vaikka päänuppia kiristäisikin.. Valjaiden pukeminen on asia erikseen, niitä pitää kartella ja sitten kun ne on päällä, ne jähmettää koko koirulin. Kunnes ollaan pihalla ja koko episodi on unohtunut. Täytyykin pitää oikein valjasviikot niin, että pannassa ei toistaiseksi lähdetä ollenkaan ulos, niin jospas helpottaisi vikurointi. Hangata niiden ei pitäisi ja oikean kokoisetkin ovat, joten ei taida olla muu vikana kun huvittaminen. :)

Aamuagre

2008-09-29T09:23:00.001+03:00

Hyvää huomenta vaan kaikille.

Aamuinen lenkki oli ihan kamala. Anteeksi vaan, sinä joka satuit meitä vastaan Herttoniemen kaduilla, sait ihan turhaan kamalaa huutoa osaksesi. Ja että minua hävetti ja ketutti. Sisuuntuneena jatkoimme kuitenkin lenkkiä kunnes hermo paloi täysin (!) hihnan päässä riekkuvaan rakkiin johon ei saanut minkäänlaista kontaktia, ei vaikka olisi seisonut päällään. Niinpä tein äkkikäännöksen kotia kohti joka sai aikaan sen, että yksi hölmistynyt silmäpari tarkkaili mua malliin "siis häh, hei camoon, tää on ihan väärä suunta" mutta seurasi kuin unelma. Hellyin vähän, ja päätin että kierretään nyt kuitenkin vielä vähän ennen kotiin menoa ja kukas siellä tien päässä odottelikaan kun ystävämme rusakko. Taas meni kierrokset kaakkoon, korvat kiinni ja neliveto päälle joten vaihdoin suuntaa takaisinpäin ja mentiin suorinta tietä kotia.

Seuraavaan kertaan vähän paremmissa tunnelmissa...

2. perintöprinssi

2008-09-24T11:23:00.000+03:00

Ihan hetken mielijohteesta lähdimme eilen Malminkartanoon Match Showhon näytille Torin, Telman ja Jennin kanssa. Petrus ja Aku oli siellä myös mukana edustamassa Nutrolin-ravintoöljyä ja olipa Aku tuomaroimassakin.

Alku meni normaaliin tapaan yhteen ääneen vouhkatessa kaikille muille koirille ja kävipä mielessä että mitä ihmettä me siellä oikein tehdään väsyneinä työpäivän päälle noiden rakkien kanssa... Juu, tätä mietin, vaikka tiedän että se on hyvää treeniä meille kaikille ja yleensä loppujen lopuksi ihan mukavaakin. Yleensä nuo kuitenkin rauhoittuvat "vaan" vinisemään joskus tunnin päästä saapumisesta, kun tajuavat että ei kai tässä sitten ollukaan mitään ihmeellistä.

Torstin äijäilyvaihe on aika rasittavaa katseltavaa, yhtään ei siedä muiden tuijottelua ja itse täytyy olla koko ajan tarkkana seurailemassa sen toimia. Eilen minulla oli käytössä eri hihna kuin aiemmin (oli muuten viimeistä kertaa) ja koska se oli niin sileä ja liukas, lipesi se kädestä turhan helposti ja oli saada aikaan jos jonkinlaista tilannetta. Kerran Tor sai melkein kuonoon, kun siinä odotellessa treenailtiin seisontaa ja se sitten päättikin rynnätä ihan muualle. Nämä kun on näitä sadasosasekunnissa tapahtuvia juttuja niin en ihan ehtinyt mukaan. Siinä se oli ison valkoisen paimenkoiran kanssa nenäkkäin ja tiedä mitä olisi käynyt jos en olisi ehtinyt juosta väliin ja kaapata sitä pois. Sylistä 0li sitten tosi hyvä ja turvallinen ärjyä. GRR. Mietin jälkeenpäin että miten muuten minun olisi pitänyt toimia kuin napata se veks? Se kun varmaan otti minun läsnäolon vaan vahvistuksena.

Lenkillä muille ärjyminen on 90 % ajasta poistunut, kun vaan ehtii ja muistaa kiinnittää huomioon itseensä (tai siihen lihapullaan) ajoissa ja pitää hihnan mahdollisimman löysällä. Mutta taisi viimeksi tänä aamuna olla örrimörriaamu, sanoi Karri. Vaan olikohan ne namskut vaan unohtunu taskusta ;) ?

Mutta siis siitä mätsäristä, opin eilen monta uutta asiaa! Siellä koirat jaetaan pentuihin, pieniin ja isoihin koiriin ja näissä sarjoissa sitten kisaillaan urokset ja nartut ja kaikki rodut sekaisin. Kerrallaan esiintyy aina 2 koiraa ja niistä toinen saa sinisen, ja toinen punaisen nauhan. Punaista tavoitellaan, infosi Jenni minua. Sitten nämä kaikki sinisen saaneet kisaa vielä keskenään ja punaisen keskenään, ja näistä sijoitetaan 4 parasta koiraa kustakin ryhmästä. Torsti sijoittui kolmanneksi tässä punaisessa ryhmässä JEEE! Kannatti sinnitellä vaikka varpaat oli jo ihan jäässä, nälätti pirusti ja pimeäkin meinasi pukata päälle. Tor esiintyy kauhean kivasti ja sen kanssa on mukavaa olla kehässä. Tämä ei kuitenkaan poista omistajalla aina ennen kehää esiintyvää paniikkia ja kauhua, ikävä kyllä. Mutta ehkäpä harjoitus tekee mestarin?

Luolamiehet

2008-09-23T21:37:00.000+03:00

karri tässä välillä kirjoittelee...

Nyt on sekin sitten kokeiltu, nimittäin kettujahti. Miehissä lähdettiin Petruksen kanssa Tarjan järkkäämään luolatreeniin. Mietittiin että tämä on se paikka kun konttorirotat saa olla tosimiehiä! Itselläni päässä pyöri jos kaikenlaisia mielikuvia brittiläistyylisistä kettujoukoista aina hiipiviin puskakyttääjiin saakka. Petrus kokeneempana mehtämiehenä valisti kuitenkin tulevaa ja sanoi että ne kasvomaalit voi jättää kokonaan kotiin ja tässä vaiheessa ei kuulemma kannattanut gore-metsästysasuun vielä panostaa. Ensi kerralla sitten. Sisäinen metsämies on nyt kuitenkin herätetty.

Pelipaikalle saavuttiin heleän navigaattoriäänen avustuksella helposti. Kun torsti ja telmis vapautettiin takaluukun kahleista oli tivoli heti pystyssä. Ilmeisesti molempien astetta tarkempi kuono oli skannannut paikallisen puuhkahännän jo kaukaa ja tuttuun tyyliin molempien liikkuminen oli aluksi kuin 50 kilsan hiihdon jälkimmäiseltä puolikkaalta ja puuskutuksesta ei tullut loppua.

Sitten oli vuorossa confrontation, elikäs kohtaaminen. Tarjan opastuksella meidän äijä latoon ja sanomaan päivää repolaiselle. Voitte varmasti arvata mitä siitä seurasi: Torsti veti heti ketun nähdessään "all in" ja meteli oli sen mukainen. Se suorastaan sekosi sukissaan. Enpä ole vuoden mittaisen koiranomistajaurani aikana nähnyt niskavilloja niin pystyssä. Billy Idol olisi kateellinen. Vaistot siis kunnossa.

Itse luolaan meno oli vuorossa vähän ajan kuluttua. Aluksi torsti hieman funtsi että onkohan tässä mitään järkeä ja katsoi mua "mee ite tonne luolaan" -ilmeellään. Kuitenkin, kuten usein parsoneiden kanssa, järkipuhe auttaa ja torsti sujahti luolastoon. Siellä ne sitten irvisteli ketun kanssa toisilleen vähän aikaa ja viuhahteli putken sisällä suuntaan ja toiseen. Itse keskityin lähinnä kehumiseen ja olemaan ylpeä koiranomistaja.

Joten sellainen kokemus tällä kertaa. VIelä en osta sitä metsästysasua mutta hienoa olisi jos torsti vielä useammankin kerran tonne harjoituskentälle pääsisi. Se tuntui kyllä viihtyvän tässä lajissa.

Tässäpä pari otosta...

2008-09-14T18:31:00.000+03:00

Torsti 1 vee 10.9.2008

Äiti ja meidän mahtava sienisaalis!

Testataan uutta frisbeetä ja hauskaa oli

Kylläpä vitsin murjaisit Piston!

Erittäin hyvä ellei täydellinen

2008-09-10T13:36:00.001+03:00

Unohdin mainita että viime viikon näyttelyssä Tor sai englantilaiselta tuomarilta arvion "erittäin hyvä". Ei tosin sijoittunut neljän parhaan joukkoon kahdeksasta uroksesta, mutta se voi hyvinkin johtua esittäjänsä (minä itse) mokailuista kehässä. Hän muunmuassa onnistui kylvämään kaikki naminsa siihen seisontapöydän päähän ja sen jälkeen oli pasmat niin sekaisin että tuntui että mistään ei tullut enää mitään. Oli melkeen pienen paniikkikohtauksen arvoinen tapahtuma mutta siltä onneksi vältyttiin, häpeältä ei niinkään.

Nii ja sitten, otin hienoja kuvia äsken tuolla pihalla mut ei mulla tietenkään ole piuhaa mukana jolla siirrellä niitä koneelle. Saatte siis ehkä noin puolen vuoden sisään katsottavaksi, jos hyvin käy :p

Synttärisankarina tänään: Tor 1-v!!

2008-09-10T13:04:00.000+03:00

Tänään on pikkukaverin 1-vuotis synttärit!! Hyvä Torsti ja ONNEA!

Minä niin muistan, kun sain Jenniltä tekstarin Bangkokiin jossa äidin kanssa lomailtiin tasan vuosi sitten. Siinä kerrottiin että 3 urosta ja 2 narttua sieltä tulla tupsahti, kuka missäkin, heh, nimittäin Tor syntyi kolmantena kesken automatkan :) Vauhtia veressä jo alkuhetkistä lähtien! Vaikka en tuolla hetkellä ihan arvannutkaan että yksi palleroista muuttaisi meille kahden kuukauden kuluttua. Tor tarrasi Karrin lahkeeseen saman tien kun jalkansa pisti pentuaitaukseen silloin ekalla visiitillä Tarjan luona, ja turha kai mainita että tuli ainakin huomatuksi ehhehe! Silleen se elämä vaan vie!

Me aiotaan äidin kanssa käydä ostamassa sankarille oikein ihana PALLO, aiemmat kun on sen tuhannen palasina ja se on extra ihanaa se pallolla pelaaminen. Ehkäpä jonkin iiihanan ydinluun poika saa kanssa... Muutenhan nuo herkut ja lelut on ollu pannassa tai ainakin hyvin rajoitetusti saatavilla, samoin kaikki muu ylimääräinen huomio. Viikko sitten jouduin keskelle todella epämiellyttävää välokohtausta ja silloin oli selvää että kuri kovenee. Kummallista, sitä kun luulee jo valmiiksi olevansa tiukka ja määrätietoinen, kunnes saa arvottaa toimensa ihan uudelleen. Hyviä herätyksiä, vaikkakin ne tulee aina silloin kun tuntuu että ei ainakaan jaksaisi mitään lisäkuohuja.

Siitä puheenollen, ollaan tosiaan täällä Kuopiossa hermolomalla -molemmat hhaha- ja täytyy sanoa että eilinen sienimetsässä samoilu ja tämänpäiväinen marjapensaanleikkuurupeama aurinkoisessa syyssäässä on sitä parasta terapiaa. Parin viikon ajan olen keräillyt paukkuja ja vaan levännyt. On jotain niin suuria ja valtaansa ottavia asioita jossain tuolla rinnan paikkeilla että koitan saada langan päästä kiinni ja sitä kautta vyyhtiä purettua...

Torilla on tilaa olla ja juosta vapaana eikä sitä tarvitse koko ajan vahtia, se käy omat polkunsa tuolla metsässä mutta tarkkailee meitä ja tulee kutsusta ilmoittautumaan risut rytisten. Ja sitten sitä mennään taas! Pihapiirissä se on aina pysynyt hyvin mutta heti kauemmaksi mentyä siitä ei ole ollut varmuutta, ja siksi vähän epäröin eilen sieneen mentäessä. Mutta huomasin että kyllä se vaan pitää ihmisiään silmällä eikä lähde liian kauas. Eipä kyllä näkynyt minun silmään ketään metsän asukkejakaan, että sitä taas ei tiedä mitä jos joku niistä olisi tullut vastaan... Kuistin portailla oli tänä aamuna linnun höyheniä siihen malliin ripoteltuna että joku näistä asukeista oli kyllä käynyt kylässä ja tehnyt siitä linnusta selvää jälkeä. Onneksi ei törmätty tähän kaveriin metsäretkellä!

On tämä syksy vaan kaunista ja jotenkin kovin lohdullista aikaa!

Maratoonareita ehkä kahden vuoden sisään

2008-08-21T13:22:00.000+03:00

Palkka tekee tehtävänsä ja Torstin kanssa on jopa ihan mukavaa lenkkeillä kun vaan muistaa varustautua kunnolla! Vastaantulijoille on siis ollut viime aikoina turhan paljon asiaa, samoin kuin sitä hihnassa hullupäisenä kiskomista, mutta kuten sanottu, lihapullaa/nakkia/raksuja/mitä vaan herkkua kuonon eteen niin johan löytyy kontaktia. Ja mikä parasta, joskus sitä jopa tarjotaan ihan oma-aloitteisesti. Eli eiköhän se tästä taas helpotu ja päästään lähemmäs kohti entistä tilannetta, jolloin ohi mentiin että sujahti ilman kommervenkkejä.

Ollaan käyty muutaman kerran hölkkälenkillä ja on menny aika mukavasti. Minun serkku ystävällisesti teki minulle juoksuohjelman jossa on tavoitteena puolimaraton ensi keväänä/kesänä/syksynä/vuonna (hhaha) joten ne lenkit tulee lisääntymään. Hankaluuksia vähän tuottaa tuo hihna-asia kun ilmankaan ei voi mennä.. Kaikenlaisia patentteja olen kokeillut ja ehkä paras tähän mennessä oli eilinen "laitanpa tämän hihnan näiden housujen vyötärön kiristysnaruun kiinni pikalukolla" :oD

Reilun viikon päästä on näyttely Tuomarinkartanossa ja nyt täytyy kiristää seisomistreenitahtia ja nyppiä Torstelliini komiaksi! Ja saada se heiluttamaan häntää -silloin ei hännänpään notko juuri näy!!

Laiskottaa kirjoittaa ja sen kyllä huomaa. Otetaan siis iisisti, ja kirjotellaan enemmälti sitten kun on taas sen aika. Eli käykää kuitenkin kurkkimassa, saatan jopa yllättää :)

Matkalaiset

2008-07-29T11:55:00.000+03:00

Hööh, ei se lääkekuuri ole tehonnut ja häntä on ennallaan. Sawo Shown tiimoilta saimme eilen Nutrolin-lastia toimitettavaksi Kuopioon ja siinä samalla Anna-Liisan kanssa häntää ihmetellessä hän ehdotti, että voisi kokeilla vaikkapa hierojaa. Hyvä idea, täytyypä ottaa asia mietintään kun lomilta palaillaan. Ollaan tosiaan lähdössä huomenna Floridaan reiluksi viikoksi! Tuli niin loistava tarjous eteen ilmaisesta majasta West Palm Beachillä jossa kaverimme jo lomailevatkin, että ei voinut muuta kuin tarttua tilaisuuteen. Sitä kun ei tiedä kauanko näistä lentoeduista saa nauttia joten paras ottaa hyöty irti vielä kun voi.

Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että suunniteltu "perheloma" Rovaniemellä jää tekemättä ja Tor matkasi tänä aamuna Marin kanssa Kuopioon. NYYH! Mutta sillä on siellä niin mukavat oltavat että turhaan täällä nyyhkin. Marin Iitu (jonka kanssa Tor on saanut telmiä ihan ministä asti) odottelee pelikaveria ja äitikin on iloinen tästä veikeästä seuralaisesta. Mennään sitten reissusta palattuamme suoraan Kuopioon hakemaan Torstia ja ehkä lomaillaankin siellä muutama päivä jetlagia siedettävämmäksi jos vaan ehditään.

Mutta kaikki kun tuntuu menevän sykleissä, niin muiden koirien ohitukset on nykyisin taas hankalampia. Kiesit pystyssä mennään ja ihan härpäkkeenä, mutta huutoa ei onneksi ole vieläkään kuulunut juuri koskaan jos pientä murinaa ei oteta laskuun toisen päästessä syystä tai toisesta liian lähelle. Täytyy pistää taskut täyteen lihapullia ja vinkuja, treenata kontaktia, ja ennenkaikkea ottaa iisisti, niin eiköhän se tästä. Hihnalenkit on muuten muuttuneet jopa miellyttäviksi kun otti käyttöön vanhan kunnon nahkahihnan ja lopetti oman karjumisen ja riehumisen. Peiliin on ihan hyvä silloin tällöin kurkistaa..

Tsemppiä Telminaattorille näyttelyyn ja käykäähän moikkaamassa velipoikaa siellä naapurissa jos kerkeette! Ja Torstille toivotan oikein lokoisia oltavia luonnon helmassa! RAPSRAPS!

Hermanni hormoonin tunnelmia kuluneelta kesältä

2008-07-23T21:02:00.000+03:00

Mikäs tässä, riippukeinussa.

Minusta löytyy tällainen sylikoirapuoli. Ja Marihan rapsuttaa.

Temppu seuraa virvelin liikkeitä Jannen ja Taimin kera.

Täällä häkissä me ollaan ihan rauhassa. Jäähytauolla seuraa toisilleen pitivät Iita, Telma ja Tor.

Kestäisköhän tuo laituri vielä muutaman ihmisen/koiran? Juhannuksena Kuopiossa.

Tässä olimme turisteina agility-kisoissa Helsingissä Jennin ja Petruksen kanssa.

Herra varas

2008-07-23T10:16:00.000+03:00

Toissapäivänä meillä oli kotona ihanan kamala siivouspäivä. Kamala siksi, että siivoaminen on minun mielestä yksi inhottavimmista asioista ja ihana siksi, että kaiken kamaluuden jälkeen siitä niin kovin nauttii kun on puhdasta ja siistiä. Joskus jopa miettii jälkeenpäin, että miten sitä saikin itsensä niin kierroksille tunkiessaan imuria liian pieneen siivouskaappiin, josta se imurin letku itsepintaisesti tunkee ulos? Okei, no toi on ärsyttävää näin jälkeenkin päin :)

Kaikki ovet oli sepposen selällään pihalle koska yleensä ulospääsyä on totuttu siinä oven suussa pyytämään. Nyt jotain taisi kuitenkin unohtua, kun Tor kuuli koiran haukun pihalla ja se ryntäsi portaat alas, olohuoneen poikki takaovesta ulos, pihan poikki ja suoraan portin yli "vapauteen". Minä ehdin mukaan siinä vaiheessa, kun näin yläkerran ikkunasta valkoisen hahmon loikkaavan pusikkoon. Kiva. Eikä tässä vielä kaikki. Lähdin perässä ulos ja löysin Torin ja naapurin tyttären spanielin seisoskelemasta puistikossa ja kutsuin Torin sieltä pois. Tulihan se joo, tavallaan, naapurin pihan ja OLOHUONEEN kautta josta se nappasi mukaan tämän toisen koiran luun. Luu suussa tämä pikku varas juoksi omalle pihalle (huutelun tuloksena) ja kävi sitä siihen maahan nakertamaan. Nappasin koiran kainaloon, otin luun sen suusta ja kiikutin suoraan sisään ja omaan mökkiin vähän mietiskelemään että missä meni vikaan. Sen jälkeen kävin palauttamassa luun omistajalleen. Siellä se Tor nökötti ihan hiljaa odottamassa mökissään että joku kiva tyyppi aukaisisi lukon. Jonkin ajan päästä niin kävikin ja oltiin taas kavereita. Hohhei. Mietin tässä jälkeenpäin vaan sitä, että mitä tuossa olisi pitänyt tehdä? Joutuiko koira-parka häkkiin noudatettuaan luoksetulokäskyä (kylläkin huonosti ja viiveellä, mutta joka tapauksessa) vai mitä kävi? Noin muuten koko tapahtuma vaan naurattaa!

Hihnakäyttäytyminen on taas mitä on *phjuuh*. Nyt heitän kaikki flexit nurkkaan ja otan vanhan kunnon nahkahihan käyttöön, sillä kun ei saa niin kovia vauhteja aikaiseksi. Taidan myös lukaista Kaimion oppeja murrosikäisen koiran kanssa elämisestä ja olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen ja ja kaikkea muuta kunnioitettavaa...

Siis 7 päivän lääkekuurin...

2008-07-18T11:14:00.001+03:00

..määräsi tohtori, eikä 5 viikon kuten tuolla alla höpötin. Päästään siis mukaan terriereiden erikoisnäyttelyyn elokuun lopussa jahka saan ilmoituksen matkaan!

Tor the Koukkuhäntä

2008-07-11T11:13:00.000+03:00

Ei menty sitten Juhannuksesa Pernajaan ei, kiitos huijarin joka isänsä nimellä vuokraili olemattomia mökkejä ympäri etelä-Suomen! Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan siirrettiin juhannus/synttäripirskeet Kuopion Sorsasaloon jonne menimme äidin ja isin (kyseenalaiseksi) iloksi :) Kaverit tsemppasivat kiitettävän (puhumattakaan meidän vanhemmista) hyvin vaikka ajomatkaa sitten kertyikin moninkertaisesti, kiitos siitä kaikille! Poliisin kanssa tämä asia on vielä puitavana kunhan saan aikaiseksi..

Tor oli Kuopiossa kuin kotonaan. Lähtiessä minua itketti jättää sitä sinne ja palatessa itketti viedä se sieltä pois, niin oli kovin viihtynyt ja kiintynyt varsinkin äitiin kuluneen viikon aikana kun me Karrin kanssa lomailtiin Kreikan saarilla. Mietin Torstin touhuja siellä katsellessani että tälläisessa ympäristössä koiran kuuluu elää, ja olen varsinainen eläinrääkkääjä viedessäni sen takaisin kaupunkiin. Noh, tuo tunne on jo väistynyt ja kaikki on hyvin ja kaupungissakin on mukavaa :) Ja pääseehän sinne taas elokuussa uudestaan!

Karri käytti Toria tänään kasvattaja-Tarjan suositteleman eläinlääkärin luona, kun siinä hännän päässä on tosiaan sellainen kumma koukku. Lääkärissä ei ilmennyt uutta ja tohtori oli vähän kummissaan kun ei keksinyt sille syytä. Röntgenien mukaan häntä siis ei onneksi ole ainakaan murtunut mutta jokin tulehdus siellä nikamien välissä saattaisi olla? Tätä varten hän määräsi 5 viikon tulehduskipulääkekuurin (tai jotain sinne päin) jonka pitäisi auttaa mikäli siellä on jotain. Mutta kuurin takia Tor ei voikaan osallistua Kuopion näyttelyyn elokuun alussa jonne olin jo ehtinyt ilmoittautua! Harmin paikka! Varsinkin kun lääkäri kehui kovasti että onpa hienon näköinen uros, sopusuhtainen ja lihaksikas eli ruoka-annokset taitavat olla kohdillaan. Vaikka ei se nyt välttämättä kerro mitään, kuten olemme saaneet lukea Jennin ja Iitan näyttelykokemuksista http://iitaipana.blogspot.com . Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja Iita sai näyttelyvalion arvon viime viikonlopun näyttelyssä! Hieno suoritus!

Viime lauantai oli tosi mukava päivä kun Tarja kutsui meidät kaikki (Iitan ja Iitun pentueet ja ihmiset) luokseen. Älyttömän kivaa oli nähdä Torstin veli Uno ja sisko Doris, ja tietty Temppu ja Iitakin mutta niitähän me nähdään yhtenään (muka, voitais kyllä nähdä useamminkin heh). Tarja järkkäsi juoksukisan, namskunsyöntikisan, jonka Torsti voitti jihaa, näyttelyopetusta ja jäljestystä. Varsinkin viimeinen oli tosi kivaa ja olisi mukava päästä kokeilemaan sitä uudelleenkin.

Tämä nyt oli tällänen pikakelaus viime kuun tapahtumista, updeittailen taas tässä kunhan kerkiän!

Ihanaa olla vaan!

2008-06-18T09:00:00.001+03:00

Tänään on minun kolmas lomapäivä ja saattaapi ihan olla että väsymys alkaa pikkuhiljaa hellittämään. Olen tässä alkuviikon päivät ihan tarkoituksella hiimaillut kotosalla ilman mitään ohjelmaa, hengannut venyneissä verkkareissa ja nuhjuisessa hupparissa, tukka pystyssä ja ilman meikkiä. Tänä aamuna tämä karmaiseva lookki sai kuitenkin turhan konkreettisesti tuta oman kauheutensa, kun hyvää hyvyyttäni lupauduin heittämään Karrin töihin. Noh, Katajanokalle päästyäni en olisi sitten millään halunnut nousta autosta ihmisten ilmoille, tai varsinkaan työkavereiden näköpiiriin ja näin Karri ystävällisesti käveli loppumatkan työpaikalleen. Sitäkin taisi hävettää, se mietti jo että minä kaukaisena sukulaisena se mut esittelee tiukan paikan tullen...

Päivällä lähdetään Torstin kanssa kentälle Riikkaa vastaan ja täytynee käydä ihan töissäkin kuulemassa että onko niitä töitä enää mihin palata lomiltaan. Finnair aloittaa tänään yt-neuvottelut 500 henkilön osalta ja totta tosiaan näillä asuntolainoilla toivon etten ole noilla listoilla...

Vettä tulee taivaalta toista päivää, mutta ei se haittaa. Maanantaina sain kölliä auringossa koko päivän ja nyt olen vaan iloinen että voi karsia kaiken ylimääräisen pois ja olla vaan! Toivotaan nyt kuitenkin että loppuviikosta selkenisi, vaikkakin taisivat säämiehet luvata aika koleaa jussin ajaksi. Lähdemme huomenna Pernajaan meren äärelle jonne kokoontuu reilut 10 ystävää + 4 koiraa juhlistamaan niin jussia kuin minun ja Riikan pyöreitä vuosiakin. Sauna päälle ja grilli tulille ja sama hemaisema lookki jatkukoon -ihanaa!

Lauantaisesta välikohtauksesta ei ole onneksi uutta kerrottavaa ja ilman tikkejäkin säästyttiin. Huh. Noin muuten Torsti tuntuu nauttivan seurasta ja aina kun mahdollista, käpertyy se syliin tai ihan viereen kiinni loikoilemaan. On ehkä vähän ihmeissään kun toinen ei lähdekään päiviksi minnekään. Sunnuntaina sillä onkin tosiaan edessä retki Kuopioon Riikan, Santun ja Marin mukana mutta onneksi ovat entuudestaan tuttuja niin ihmiset kuin paikatkin. Saattaa siellä tietty näyttää ja haista aika erilaiselta ilman lumikinoksia ja pakkasta, mutta eiköhän tuo meidän reipas kakara sopeudu ihan mainiosti. Mennään sitten viikon päästä siitä perässä kun Kreikat on kreikkailtu.

Lauantainen välikohtaus

2008-06-16T10:57:00.000+03:00

Ai nii, unohdin kirjoittaa ei niin mukavasta tapahtumasta viime lauantaina.

Ennen retkelle lähtöä pistäydyttiin koirapuistikossa jotta Torsti saisi juoksennella vapaasti ettei ole niiin tylsää matkustaa. Näin tapahtuikin ja puistossa oli muutama muukin koira jotka leikkivät sulassa sovussa kaikki keskenään. Mukana oli alusta asti myös vähän kookkaampi valkoinen buldoggi ja Tor ja se ei varsinaisesti peuhannu keskenään, mutta samassa porukassa kuitenkin. Oltiin puiston takaosassa kaksistaan vähän treenailemassa ja pelailemassa jona aikana puistoon tuli toinen pienempi musta buldogi. Jossain vaiheessa palattuamme muiden seuraan jäljellä oli Tor ja nämä kaksi ennestään tuttua koiraa ja ne kolmistaan juoksentelivat ympäriinsä, varsinkin tämä pienempi musta ja Tor. Jossain vaiheessa kuitenkin isommalla valkoisella buldogilla taisi vähän keitellä yli ja se haukahteli Torille pariin otteeseen. Mulla kävi mielessä että nyt voisi olla aika kutsua Tor sieltä pois mutta en hölmö sitä tehnyt, kun katsoin että kyllä se Tor kuitenkin antoi siimaa ja väisteli. Imeisesti kuitenkaan Tor ei ottanut tosissaan tämän isomman ärinää ja meni uudelleen mukaan joka taisi sitten olla sille liikaa. Isompi buldogi nimittäin painoi päälle ja ne tuli useamman metrin päällekkäin Tor alimpana höykyytettävänä. Se oli sen näköinen mylly että siihen piti jo mennä väliin. Mietin että voihan paska, tossa saa useampikin kyllä reikiä jos väliin meinaa mennä ja kuumeisesti mietin että mitäs nyt tekisin. Tässä välin mustan pienemmän buldogin omistaja oli jo ehtinyt väliin ja piteli Torista ja isomman omistaja piteli omaansa joka meuhtoi aika lailla. Siinä vaiheessa kun Karri sai otteen Torista oli tilanne se, että sillä oli lukko-ote tämän valkoisen buldogin silmäkulmasta eikä se sitten irrottanut millään. Siinä sitä sitten oltiin ja odoteltiin että leuat aukeaisi joka sitten tapahtuikin hetken päästä.

Mustan pienemmän buldogin omistaja, kenen koira ei edes ollut koko tappelussa, sai melko syvän haavan kämmenselkäänsä. Tuolloin pidin jotenkin selvänä että se tuli Torin hampaista mutta näin jälkikäteen ajateltuna Torstillahan oli hievahtamaton lukko sen valkoisen naamasta että en olekaan ihan varma mistä se tuli tai tuliko se ehkä aiemmassa vaiheessa jo. Noh, sillä ei sinänsä varmaan ole väliäkään, joka tapauksessa tämä meidän lempeä sylikoira oli mukana kärhämässä, vaikkakin vaan puolusti itseään, ja sai aikaan tämän härdellin. Haavan saanut nainen kertoi kasvattaneensa jo useita koiria ja lohdutti tällaista silloin tällöin tapahtuvan, mutta onhan se nyt tosi tyhmää että joutui mukaan tähän, sanon minä. Hän kävi tänään terveyskeskuksessa uusimassa tetanus rokotteensa ja on ilmeisesti menossa vielä lääkäriin saamaan antibioottikuurin kaiken varalta.... Laittoi tuossa juuri viestiä ja odottelen tässä updeittiä vielä iltapäivälle. Onneksi kummallekaan koiralle ei kuitenkaan käynyt mitään, siinä bulgdin naamassa kun oli sitä extra nahkaa....

Voihan paska ja ahdistus, mutta tällaista kai sitten väistämättä tulee eteen jossain vaiheessa koirallisen elämää?

Mitäs me lomalaiset

2008-06-16T09:29:00.001+03:00

Long time no see eh heh..

Alkukesä onkin mennyt ihan sairaaan nopesti, kaameeta, tällä menolla koko kesä on ohi hujauksessa! Nooh, oli miten oli, tänään on minun ensimmäinen lomapäivä! Torsti vähän kummastelikin, kun löysi minut peiton alta Karrin tarjoileman lenkin ja aamupalan jälkeen vaikka se ulko-ovikin jo kolahti kotiväen poistumisen merkiksi. Tänään aiomme tehdä tosi vähän; voisi aloittaa pitkän kaavan aamupalalla hesarin äärellä ja siitä vaikka hipsiä pihalle kun tuo aurinkokin näyttää paistelevan. Ja ihan lämmintäkin on kun muistaa pukea pitkää hihaa ja lahjetta päällensä :P Tästä sääasiasta olen päättänyt olla ottamatta stressiä nääs viikon aurinkopläjäys on taattu Kreikan saarilla jonne suuntaamme ensi maanantaina! Torsti menee Kuopioon minun vanhempien luokse hoitoon ja mietin tässä että mitenköhän se pysyy pihalla tai edes lähimaastossa nykyisin? Jää nähtäväksi se.

Olimme viikonlopun Tampereella juhlistamassa kavereiden pyöreitä vuosia ja sepä olikin mukava keikka. Majailtiin Karrin äidin luona jossa majailee myös Karrin 15-vuotiaana kotiin tuoma Ässä-kissa. Jotta vanha rouva välttyisi suuremmilta slaageilta, saivat nämä kaksi karvatassua oleilla erillään ja näin kaikki meni oikein kivasti. Vuorotellen toisen ollessa poissa molemmat haistelivat toistensa jälkiä vähän siihen malliin että hetkonen, kukas täällä onkaan käynyt ja missä se nyt on???! Hienoa paikkaa olla ja elää tuo Pispala tai siis Tahmela (hihhi, Karri kuulemma esitteli ittensä pikku poikana näin: "Mää oon Karri ja minä oon Tahmelasta" ehhehe, minusta se on ehkä hassuin paikan nimi mitä on), siellä on kuin olis kauempanakin kaupungista ihan luonnon äärellä. Heiteltiin Torstille keppiä Pyynikin rannassa joka on melko matala pohjaltaan ja sepäs vasta olikin hauskaa. Tarpeeksi pitkälle kun kahlasi niin Torsti huomasi että ääh, helpommin pääsee uimalla ja siellä se sitten polskutteli kepin perässä ihan innoissaan. Nii, ja olipahan luksusta päästä sänkyyn nukkumaan :)

Juhannuskin alkaa lähestyä ja sen me vietämme ystävien kera Pernajassa ja samalla juhlitaan minun ja Riikan 30-v synskäreitä. Mukana on yhteensä 4 koiraa ja siitä tuleekin varmasti melkosta sähinää ainakin ekan päivän ajan, mutta eiköhän nuo sitten totu ja rauhoitu.

Pari viikkoa sitten käytiin eläinlääkärissä kummallisten hengityskohtausten vuoksi ja eläinlääkäri epäili nenäpunkkeja syyksi. Siitä puheen ollen, tänäänhän on maanantai joten täytyypä muistaa antaa lääkettä Torspolle. Tämän jälkeen on vielä yksi tabu ja sitten pitäisi punkit olla hoideltu. Muuten normipunkkeja on löytynyt muutama jotka on sitä mukaa nypätty pois. Mitään punkinestoaineita tai pantoja ei olla käytetty ja näytetään pärjäävän ihan mukavasti ilmankin. Samalla käynnillä lekuri tutki takamuksen rauhaset (jotka olivat ihan normaalin tyhjät) ja hännän, koska siinä on nyt jotain outoa. En tiedä mitä on tapahtunut ja milloin, koska hännän pää on ihan kuin vääntynyt. Kipeä se ei tunnu olevan mutta silloin pari viikkoa sitten Tor oli jäytänyt karvat yhdestä kohtaa pois ja jahtasi sitä ehkä normaalia enemmän, että jotain siellä kai oli/on.. Lekuri ei kyllä löytänyt syytä ja nyt sitä sitten vaan hiljasesti kummastellaan.. Pitäisköhän sitä vielä näyttää jollekin?

Rauhaton tuo kaveri on, ja seuraa varsinkin minua JOKA PAIKKAAN. Pihalla on aiempaa enemmän haukkumista ihme asioille, tai siis ei millekään sen kummallisemmalle mille olisi ennen pitänyt huutaa, ja varsinkin vähänkin tylsempänä hetkenä alkaa katkeamaton vinkuna ja ininä ihan kuin pitäisi saada jokin asia meille ihmisille tiedoksi. Onko se sitten vaan tosiaan tylsyyttä vai onko jotain mihin pitäisi oikeasti reagoida? Kipeältä kun ei tunnu mikään paikka ja on noin muuten perus reipas puuhis. Ehkäpä voisi kiinnittää vielä enemmän huomiota aktivointiin ja mukavaan tekemiseen, tällä hetkellä kun ei ole mitään toko tai agilitykurssejakaan kesken.

Olin muuten tosi tyytyväinen tossa yksi päivä kun JOKU oli käynyt nappaamassa minun hienosti valkoisena kukkivat kärhöt juuresta poikki. Ei muuten kuki enää.... Mutta sen sijaan unikot avasivat hienot oranssit valtavat kukkansa että ehkäpä ihastelen sitten niitä, heh. Ei oteta ressiä pikku kolttosista, ei. Ja mistä sitä nyt voisikaan tietää että mitä tikkua on ookoo järsiä ja mitä ei, ennenkuin kokeilee...

Tokoa ja karkailua

2008-05-21T14:56:00.001+03:00

Viime viikolla oli viimeinen kerta tokoa. Meni ihan jees ja kohokohta oli sellainen treeni että koko sakki käveli ees taas kenttää koiran kanssa ja käskystä koiran piti mennä maahan. Joka kerralla hitain tippui pois ja muut jatkoivat. No minähän olin ihan varma että päästään jäähylle alta aikayksikön mutta miten kävikään: me oltiin Torin kanssa kolmanneksi viimeisiä, eli tosi hyvin :) ! Noin muuten sieltä ei ole juurikaan muuta mainittavaa kuin että ei meitä suoraan suositeltu jatkamaan toko kakkoseen syksyllä. Heh. Olihan tuo arvattavissa eikä varsinaisesti oma tavoitekaan, mutta silti! No ei, kouluttajat kehuivat kyllä että edistyttiin oikein hyvin tämän kurssin aikana. Katsellaan nyt mitä tuleva tuo tullessaan ja mitä päädytään harrastamaan, luulen kyllä että se jokin saisi olla vähän vauhdikkaampaa menoa, mutta toisaalta tuollainen rauhaisa tokoilu olisi hyvää vastapainoa muulle harrastelulle.

Tor karkasi pariin otteeseen rusakon perään viime viikolla ja minä sitä sydän sykkyrällä metsästin ympäri Herttoniemen omakotitalojen pihoja. Niitä pitkäkorvia on kyllä jotenkin ihan sikana ja joka kallion nyppylällä. Mistä ne kaikki on oikein ilmestyneet häiritsemään meidän ulkoilua grr? Ikävä kyllä tämä tietää sitä, että Toria on pakko pitää kiinni myös takapihalla ja läheisillä kallioilla, joten irtiolon ihanuus on sitten historiaa ja onnistuu lähinnä siellä koirapuistoissa.. harmin paikka. Mutta ennemmin kuitenkin niin, olisi kamalaa jos sille kävisi jotain. Vaikka eilen aamulla olinkin valmis tekemään siitä rukkaset; sen verta rasittavaa sen kanssa oli lenkillä. Veti kuin höyryveturi eikä ottanut kuuleviin (?) korviinsa mitään käskyjä. Hohhoih. Iltapäivällä kun tulin töistä niin kaveri oli taas maailman ihanin tyyppi. Kummallisia otuksia nuo karvakuonot (ja me ihmiset, on kai pakko lisätä)...

Viikonlopuksi lähdemme Turkuun agility leirille ensimmäistä kertaa ikuna... Jännittävää, siitä tulee varmasti mukavaa!

Ai niin, viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa itsekseni reissussa sen jälkeen kun meidän pikku perhe kasvoi yhdellä. Olipahan kyllä hauskaa ja "vapaata", mutta kotiinpaluu vasta olikin ihana kun vastassa oli molemmat rakkaat ukkelit!

Ja vielä, Torin äiskä Iita sai toisen sertin ja sisko Temppu ROP-palkinnon Joensuun näyttelystä! Lisää hehkutusta voi lukea täältä http://iitaipana.blogspot.com :)

Reetan rakkaat

2008-05-09T09:22:00.000+03:00

Kolme rakasta: Tor, valkovuokot ja kultsi hihnan päässä (viimeisenä muttei vähäisimpänä) !

ps. hohka tai laava, melkein meni oikein hihhii ;)

Toko1/4

2008-05-08T09:59:00.000+03:00

Uskaltauduttiin eilen sinne tokotreeneihin. Viime kerta jäi välistä koska vietimme ystäväni 30vee kemuja ja sitten olikin vappu. Rimakauhua oli havaittavissa tällä(kin) kertaa. Mä keksin syyksi 2 viikon tauon mutta oikeampi syy on varmaankin oma laiskuus treenaamisessa.

Nyt toukokuusta lähtien treenit pidetään Konalan sirkuskentällä ulkosalla ja sekin lisäsi yhden jännitysmomentin lisää. Olin oikeasti viittä vaille jäämässä kotiin ja skippaamassa koko homman kun väsytti aivan hulluna ja paniikki hiipi jo nurkan takana johtuen eräistä tekemättömistä järjestelyhommista (joista ei nyt sen enempää muuta kuin että miten otankin AINA liikaa tehtävää omalle kontolleni????!). Onneksi velvollisuudentunto ei jättänyt minua rauhaan tälläkään kertaa ja kiltisti pistin Torstin takapenkille ja surautimme paikalle.

Alun lenkkilämmittelyhönkimisen jälkeen homma sujuikin tosi hienosti!! Ihanaa Torsti ihanaa! Harjoiteltiin kontaktia, viereen tuloa (jää liian usein liian kauas ja vinoon), seuraamista ja ohitustilanteita (toooosi hienosti), maahan menoa (aina joutuu toistamaan käskyn grr) ja siellä pysymistä niin, että itse liikuskeli ympärillä tai seisoi kauempana (hirmu hyvin). Näiden lisäksi harjoiteltiin esteen yli hyppyä ja siksakkia, eli jalkojen välistä pujottelua ja siitä aina väliin maahan menoa. Tämän treenin aikana Tor oli irti ja pysyi hyppysissä älyttömän hyvin eikä lähtenyt sompailemaan omille poluilleen. Oma varmuus on lisääntynyt roimasti aiemmasta ja aina vaan kun mahdollista, koitan pitää Torstia irti. Se kun on ainoa tapa päästä kokeilemaan reaktioita eri tilanteissa.

Ensimmäinen hyppy-yritys ei ollut ihan oppikirjan mukainen: katsoin Toria ja sanoin "hyppää" jolloin se olisi sanonut että "HÄH?" jos vaan olisi osannut. Toisella yrittämällä katsoin estettä ja annoin saman käskyn ja johan alkoi tapahtumaan. Lelu esteen toisella puolella kirvoitti oikein kunnon loikan saman tein. Heh. Että sitä on itse ihan pölvästi eleissään ja toimissaan.. mutta näin sitä opitaan, me molemmat! Kaikenkaikkiaan fiilis oli hyvä ja Tor ihmeen hallittavissa. Pelkäsin että ulkokentällä on liikaa juttuja ympärillä mutta itseasiassa minusta tuntuu että siellä olikin helpompaa kuin sisätiloissa!

Ensi viikolla on viimeinen kerta tätä tokoa ja taitaa se olla, että ei meistä ole sitä sen enempää harrastamaan. Huvipohjalta joo, mutta puolitosissaan vedeltäisiin ennemmin muita lajeja kuten vaikka sitä agiliitoa. Kunhan päästäisiin johonkin sitä harrastamaan. Nyt toukokuussa ollaan menossa kahden päivän parssonien agilityleirille ja siitä tulee varmasti jännittävää!

Koiranäytelmässä

2008-05-06T11:29:00.000+03:00

Viime lauantaina olimme Torin kanssa Somerolla ryhmänäyttelyssä. Näyttely oli meille molemmille toinen ikinä, Tor oli tosin jo kehäkonkari minuun verrattuna; olinhan kerran aiemmin ollut katsomassa näyttelyä Kaapelitehtaalla, sen sijaan Tor oli jo käynyt kehässäkin. Tästä huolimatta marssimme yhdessä tuumin näytille ja minua jännitti hirveesti siihen asti kun päästiin tositoimiin. Sitten kaikki menikin nopeasti eikä se niin kamalaa ollutkaan! Tor käyttäytyi tosi hienosti, seurasi ja oli melko rauhallinen, joten sen puoleen ei ollut ongelmaa. Seisomisessa sen sijaan niitä ongelmia olikin ja se johtui siitä, ettei näyttiseisontaa oltu harjoiteltu juuri ollenkaan. Sen sijaan oltiin harjoiteltu seisomista ja pysähtymistä yleensäkin. En ollut tajunnut että sillä on niin paljon merkitystä että missä asennossa sitä seisoskellaan tuomarin arvioivan silmän alla. Tai olin tajunnut, mutta nyt se meni perille konkreettisen esimerkin kautta mikä taas tuntuu olevan ainoa tapa meikäläisen oikeasti ymmärtää mitään heh. Tästä on hyvä lähteä harjoittelemaan!

Edellisellä viikolla Saara tuli onneksi apuun turkin nyppimisen kanssa ja Torista saatiin kuin saatiinkin komea lihaskimppu turkin rähväkkeen alta esiin. Jospa saisin pidettyä pojan siistinä ja sitä varten odottelenkin laavakiven (sekö se oli?) saamista, kunhan Saara saa niitä jostain. Tor oli kuulemma kookkain kaikista kolmesta uroksesta, kuulin, siellä kehässähän ei näe eikä kuule mitään muuta kuin oman koiransa. En tiedä minkä ikäisiä muut pentusarjan kilpakumppanit olivat, mutta taisivat olla enemmän tuomarin mieleen; Tor kun sijoittui tällä kertaa kolmanneksi -kolmesta :) ! Sai kuitenkin hyvät arviot muuten, mutta tuomari mainitsi takakorkeudesta liikkeessä. Yleisöstä sain kuitenkin kivaa palautetta että liikkeessä Tor oli nimenomaan paras! Torstin sisko hyrrä-Temppu sijoittui nartuissa kakkoseksi, hienoa Telmis!

Joka tapauksessa päivä oli mukava, meillä oli hyvää seuraa, aurinko paistoi lämpimästi ja hamosessa tarkeni. Paikalla oli myös myyntikoju josta sai kaikkea kivaa koiratarviketta ja ostin namipussukan itselleni ja uuden leveän ja pehmeän puolikuristavan Hurtan pannan, näyttelyhihnan ja luita Torille. Mutta ennenkaikkea saatiin kullanarvoista harjoitusta näistä näyttitouhuista ja päästiin tapaamaan Tarjaa pitkästä aikaa. Toivottavasti tulisi päivä jossain vaiheessa että päästäisiin Tarjan ja muun lauman mukaan lenkille. Niin, ja sinne agilitykurssille! Täällä olisi hyvää vauhtia kehittymässä hirrrmunen tykki siihen touhuun. Sanon minä!

Ai tällä pallolla elelee myös narttukoiria?

2008-04-25T10:25:00.000+03:00

Eilen oltiin Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa Koiranpäivän tapahtumassa. Siellä oli Suomen suosituimpien koirarotujen ja käyttökoirien esittely, agilitys-, luolakoe- jäljestys- ja tottelevaisuusnäytöksiä ja mahdollisuus mennä mukaan näyttelytotutukseen. Noh, juuri mitään näistä esityksistä ei nähty (paitsi rotuesittelyt jossa oli mukana pari parssoniakin), mutta tilaisuus jo itsessään oli ihan tarpeeksi jännä kokemus. Koiria siellä täällä ja ihan joka puolella sai Torstin aika väkkärälle. Että mitens päin tässä nyt sitten olisikaan?? Veturi veti ja hunkui ja puhkui ja teki kaikki osaamansa temput että pääsisi muita moikkailemaan, kunnes rauhottui oleilemaan edes vähän rauhallisemmin. Mukana oli myös Karrin työkaverin Jennyn Mimmi, melkein saman ikäinen kuin Tor. Paikalla nähtiin myös Mimmin sisko, äiti ja mummi, mutta ikävä kyllä en muista muiden nimiä! Mimmillä taisi olla alkamassa ensimmäiset juoksut, sen verran touhukkaasti Tor teki itseään tykö! Taisi olla jotain uutta ja ihmeellistä tälle pikku pojalle.. tästä se hauskuus sitten alkaa?

Muuten ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa. Lenkkeillään ja ollaan, ja väliin vähän treenaillaankin. Olen yrittänyt nyppiä Torin turkkia jotta se näyttäisi vähän vähemmän leijonanharjakselta muttavalmista ei tule millään. Täytyy pyytää trimmaaja-Saaraa apuun että saadaan Torsti näyttelykuntoon ensi viikon lauantaita varten. Jännää!

Torspon juuritalkoot

2008-04-19T22:56:00.000+03:00

Eilen oli kolmas kerta tokoa. Jännitti mennä sinne kun viime kerta ei ollut kaikista kivin; silloin Tor mm. kakkasi kentälle, ei tullut luo luoksetulotreeneissä + perus venkoili muiden koirien ja hajujen perään... Tätä kertaa varten ei myöskään oltu harjoiteltu tarpeeksi aiemman kerran kotiläksyjä ja siksikin kauhistutti illan tuleva koitos. Mutta Torppa se vaan yllätti meidät molemmat: oli oikein mallikkaasti mukana ja innoissaan teki mitä pyydettiin! Treenattiin viereen tuloa, seuraamista, seisomista ja maahanmenoa sekä näissä asennossa pysymistä ja sitten vielä luoksetuloa. Viereen tulo tapahtuu, joo, mutta asennossa on korjaamista. Tor jää joko liian taakse, tai sitten se tulee ihan viereen mutta ottaa askeleen kauemmas ja kääntyy hieman sivuttain istumaan. Ilmeisesti näin se näkee minut paremmin. Sain hirmu hyviä vinkkejä myös omasta asennostani joka oli ihan vänkyrä! Ilmeisesti minullakin on hankaluuksia nähdä missä se pikku koira meneekään ja siksi hartiat osoittivat minne sattuu.

Seuraus onnistuu aika hienosti, mutta käännöksiä ja ihan oikeaa paikkaa siinä vasemman jalan vieressä tarvitsee harjoitella. Seisominen meni kanssa hyvin eikä läheskään aina peppu enää tipahtanut maahan. Samoin maahanmeno onnistui mutta auta armias kun pitäisikin istua..mitä se taas olikaan?? Paikallaan Tor pysyi ihan hienosti lyhyitä aikoja kunhan vaan ympäristössä ei tapahtunut mitään uutiskynnystä ylittävää. Luoksetulo ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, maassa oli jotain paljon mielenkiintoisampaa ja skannausta vaativaa. Hitsi. Mä kun ajattelin että se on parantunut koska lenkeillä ja kotipihassa ollessa Tor kyllä tulee käskystä luo. No ei pidä luulla liikoja.

Tähän väliin muutama kuva mitä löysin koneelta

Putkeen meni että sujahti!

Sylivaavin makea haukotus

Valjaat on muuten inhat. Kummallista. Sama meininki oli ennen pannan kanssa jonka se nykyään antaa pujottaa pään yli ihan vapaaehtoisesti. Mutta sitten kun valjaat otetaan esiin alkaa sluibailu ja välttely. Melkein aina homma päättyy niin että joudun komentamaan paikalleen ja sitten menen luo ja pujotan ne maassa mahdollisimman pienenä matelevan koiran pään yli. Pää alhaalla roikkuen se odottaa että mentäiskö, mutta saman tien kun pääsee ulos tuntuu valjaiden olemassaolo unohtuvan.

Asiasta sadanteen, juoksulenkit alkaa onnistumaan mikä on tosi kivaa ainakin minun kunnon kannalta. Toiseksi, ai että mulla meni hermot tänään turhan yleisesti käytössä olevaan "huomenna tekemiseen". Ei, kun nyt, huomenna on uudet jutut!

Tässä vielä tunnelmia tämän päivän tapahtumista.

Otin etupihan käsittelyyn ja apuna oli Torsti- merkkinen kaivuri. Meillä kasvaa iso mänty pihalla ja sen juuret oli nostaneet kiveyksiä ikävästi koholleen. Niinpä nämä juurenpätkät piti poistaa jotta pihaa saa fiksailtua. Innoissamme kaiveltiin juuria ensin yhdessä tuumin ja kun kaivurin sai innostumaan, ei mennyt aikaakaan kun usemapi paksu juurenpätkä oli irti maasta ja silppuna pitkin pihaa. Kätevää!

Sukulointia

2008-04-11T13:49:00.000+03:00

Jenni, Iita-äiskä ja Telma-sisko tulivat vihdoin vierailulle Hertsikkaan! Käytiin pitkällä lenkillä ja koirapuistossa riehumassa ja sen jälkeen rouvat ja neiti tulivat vielä meille sisään juomalle ja syömälle. Oltiin kaikki iloisia siitä että kaikki meni ihan mallikkaasti, mitä nyt Tor ei olisi uskonut Iitan sanomisia millään ja ois pelaillut vaan. Tai no, uskoi noin nanosekunniksi, kunnes sama meno jatkui ja poikaa joutui taas komentamaan. Meillä ei ole hetkeen käynyt koirakavereita sisällä asti vaan on aina pihalla tavattu, joten mielenkiinnolla seurailtiin yhteisoloa. Iitaa olisi vaan huvittanut loikoilla, Temppu oli temppumaiseen tapaansa joka puolella ja Torsti oli valppaana isäntänä tarkkailemassa varsinkin lelukoriaan vieraiden eksyessä lähistölle mutta muuten olisi vaan jatkanut riehumistaan.

Sataa sataa ropisee..

2008-04-09T08:47:00.000+03:00

..eli neliveto päällä mutta pakilla.

Tor lähettää terveisiä että koska se on koira, eikä voi pidellä tassuilla sateenvarjoa, niin se kieltäytyy ulkoilusta rankkasateella. On kuitenkin autoretkivalmiudessa esim. kauppaan jos tullaan ovelta hakeen.

Melekonen on.

Tänä aamuna Tor tosin hetken ovelta kurkittuaan syöksyi päin taivaalta tippuvaa vettä eikä tuntunut olevan mitään kiirettä kotiin päin. Lenkin jälkeen kun olin lähdössä töihin, Tor kävi makaamaan keittiön matolle, pisti pään tassujen päälle ja vinkaisi tuskin kuuluvasti. Tuli mieleen että mitenkähän se jakselee päivät yksin kotona...? Tänään oli kuitenkin vielä ylläri edessä, nimittäin päivähoitoa tädin luona! Voi sitä ihmetyksen määrää kun kutsuinkin sen eteiseen ja pujotin hihnan pään yli -ai mitä, pääsenkö mä sittenkin mukaan??

Karhutien puutarhurit

2008-04-07T14:49:00.000+03:00

Eilen olikin tuottelias päivä! Olitiin pihalla puutarhahommissa ainakin 8 tuntia huhkimassa ja nyt sen kyllä tuntee lihaksissaan. Mutta se on vaan tervettä se. Tor oli mukana neljällä tassullaan, enemmän tai vähemmän sallituissa merkeissä. Aidattiin meidän pikku piha niin että voi hieman vapaammin pitää ovia auki takapihalle ja toisaalta naapurin kukkapenkit saa tarvitsemansa suojan tältä karvaiselta ja joskus tuhoisaltakin pikku puutarhurilta. Innostuttiin laajentamaan pihan oleilualuettakin joten nyt sitten mars puutarhakalustekauppaan isompaa pöytää hankkimaan! Karri sai vihdoin myös uuden hienon ja ison grillin ja jotain sydäntä sulattavaa siinä oli, kun se paisteli sen yhtä ainutta grillimakkaraansa kokeeksi - ja vesisateessa. Mutta hyvää siitä tuli sateesta huolimatta.

Parasta puutarhapuuhailussa oli se että naapurit anteliaasti lahjoittivat käytettyjä puulaattoja joita he eivät enää tarvinneet. Vielä kottikärryllinen soraa toisen naapurin varastoista ja voilá, piha näyttää oikein kivalta! Nurtsi sai päälleen lisää siemeniä ja kovasti kevään ensi kukat työntyvät maasta esiin. Ihanaa aikaa tämä alkukevät!

Tor oli tosiaan pihalla myös, välillä kiinni ja välillä irti, ja olipas se mukavaa kun leikit sujuivat hienosti pihan lapsien kanssa. Kepit ja pallot oli kuumaa tavaraa kuten arvata saattaa ja hirmu hyvin se pysyi sallituilla alueilla. Tai jos ei, niin pysyi käskystä.

Mua niin nauratti tänä aamuna kun silittelin Torstia ja se on selvästi keksinyt sen että tätä ihmistähän voi vähän "jeesaa" ja vinkata että mistä tuntuisikaan makeimmalta rapsutus.. Kääntelee päätään ja puskee jos saisi olla vielä lisää... Mikä ei nyt aina tarkoita että rapsutus kuitenkaan jatkuisi. Eilen oltiin minun veljeä vastassa lentokentällä niin intoilun lomassa Tor pisti selälleen terminaalin lattialle että jos kato masusta rapsuttais. HEhe. Iiiihana koira!

Koulun penkillä

2008-04-04T22:25:00.001+03:00

Tänään oli ensimmäinen kerta Helsingin seudun kennelpiirin järjestämää Toko1-kurssia. Pelotti mennä sinne, jännitti olla siellä ja lähtiessä kammotti jo seuraava kerta! Noh, ei siellä kai niin kamalaa ollut mutta kukaan ei varmastikaan ylläty kun kerron että Tor ei todellakaan ollut sieltä rauhallisimmasta päästä. Tai että se oli ainoa parsson paikalla.

Harjoiteltiin vierelle tuloa, kontaktia, seuraamista, rauhoittumista ja maahan menoa. Kaiken tämän Tor teki ihan hyvin ja totteli hienosti, mutta yhtälailla kaivoi kuoppia, melkein nosteli koipeaan, vouhotti muita koiria kohti ja haisteli kenttää niin tiiviisti että sain keksiä kaikennäköistä kikkaa saadakseni huomion itseeni. Toki lopulta näin kävikin, mutta huh kun oli rankkaa! Kouluttajat oli mukavia ja ymmärtäväisiäkin, vaikka aika useaan kertaan mainitsivat muutaman koiran vilkkaudesta.. Juu, totta, on vilkas ja lyhytpinnainen, ja PARSSON, mutta tehtiin parhaamme kuitenkin. Jos jotain saisi pyytää niin ehkä enemmänkin kannustusta kuin tyrmäämistä rodun ja toki ehkä hieman hysteerisen ensitapaamisen perusteella.. Uhota ei pidä näillä taidoilla ja olemattomalla kokemuksella mutta melkein tekisi kuitenkin mieli sanoa että minähän vielä näytän mihin meidän Torstista ja minusta onkaan!!!!! Se on huippu koiruli se!

Ja nyt eikun viikonlopun viettoon JEE!

Karhutien palosireeni?

2008-04-04T10:36:00.000+03:00

Hei mähän jo vallan ylitän itseni näissä kirjoituspuuhissa!

Viime yö oli hmm.. sanoisinko mielenkiintoinen. Heräsin useampaan otteeseen murinaan ja haukkumiseen kun Tor hälytti kadun äänistä. Voihan helkutti että meni hermot. Tänä yönä ei todellakaan onnistunut huomioitta jättäminen vaan useampaan otteeseen kilaroin itsekin varmaan aika kovaan ääneen kun otti päähän niin sikana ettei saanut nukkua rauhassa. Luultavasti omasta riehumisesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta minkäs teet kun ihmisen kyvyt on rajalliset! Mikä tähän auttaa, kertokaa hyvät ihmiset!?

Enkö mä ookaan sorsakoira?

2008-04-03T09:33:00.000+03:00

Ai niin! Eilen olimme lenkillä Heidin ja Pistonin kanssa jotka esittelivät meille lisää Hertsikan hienouksia: koirille on oma uimaranta Herttoniemenrannassa! Mukavaa! Veden äärellä kun mentiin, tuli vastaan joutsenia, sorsia ja muita vesilintuja. Hetken Tor taisi luulla olevansa jonkinlainen lintukoira, sen verran määrätietoisesti se veti rantaviivan suuntaan. Joskus minä mietin että onko sitä nyt pakko olla kiinnostunut ihan kaikesta ja kaiken aikaa. Pieni breikki silloin tällöin voitelisi vähintään edes omistajansa hermoja.. Heidin kanssa todettiin että miten voikaan olla kaverukset kuin yö ja päivä - Piston ei edes huomannut koko lintuja vaan mennä nuuskutti omia juttujaan. Että sellasta.

Ihania aamulenkkejä.....

2008-04-03T08:40:00.000+03:00

Voihan halvattu kun meni käämit tänä aamuna lenkillä! Tor veti kun hinuri ja hönki ja pihisi kuin olisi pahempikin astma. Oli niin vietävissä kaikkien hajujen mukana ettei nokka juuri noussut maasta ja veti siksakkia reunalta toiselle.

Tämä tällainen on ehkä parasta klo 6 aamulla kun ei muutenkaan ole parhaimmillaan ja vähiten kiinnostaa saada käsiään pois sijoiltaan äkillisten kiskaisujen seurauksena! Jatkuvasti piti pysähdellä ja pari kertaa joutui karjaisemaan "vähän ohjeita" mutta eipä nuo kauaa mielessä pysyneet. Hohhoijakkaa.

Kevättä rinnassa.. ja tassuissa

2008-03-31T10:03:00.000+03:00

Tämä kahden viikon sykli näyttää toimivan näissä kirjoituspuuhissa.. Hidashan se on, ja koska minä olen mestari keksimään stressin aiheita ja niin tässä on kyllä yksi sellainen. Useammin kuin usein mietin että nyt olisi taas aika kirjoittaa ja juttujakin olisi ihan jaettavana, mutta tuntuu aina aloittaminen siirtyvän siihen "seuraavaan päivään". Mikä on sinänsä ihmeellistä koska se vasta onkin vastoin normaaleja periaatteitani -jos jotain voi tehdä heti, niin míksi jättää se huomiseen??? No joo, ei näköjään päde kaikkeen se periaate.

Mitähän Torsti on siitä mieltä että kevät tulee ja lumipallot sulaa? Se on sen mielestä nääs suurinta hauskuutta juosta pallojen perässä tuhatta ja sataa. Kepit taitaa tosin ajaa saman asian ja se tennispallo vasta ihana onkin jonka Tor sai lahjaksi pikku Iriksellä joka kävi kylässä. Että eiköhän meillä ole ihan tarpeeksi lumipallojen korvikkeita. Sitä paitsi on tosi ihanaa että kevät on täällä! Auringonpaistetta, ihmeellisiä hajuja ja muuta tutkittavaa riittää ja kauhistuksella odotan että Tor ottaa kyseenalaisen puutarhurin roolin minun kukkapenkissä... Eilen oltiin Kivinokassa ulkoilemassa ja meren ranta kallioineen oli uusi paikka puhumattakaan siitä nopeasti kulkevasta veneestä merellä! Olisi ollut melkein pakko päästä tutkimaan sitä lähempää. Olisipa se kiva jos Tor tykkäisi uida niin voitaisiin kesällä vietellä aikaa rantsuissa.

Äsken keksittiin pari uutta leikkiä ja minä olin ihan äimistynyt että poitsu kekkas molempien idean saman tien! Toisessa leikissä jemmailin kumikalaa ympäri huushollia Torin odottaessa näkymättömissä, ja etsintä-käskyn saatuaan se hetken kuluttua kiikutti kalan näytille merkiksi löytymisestä! Toisessa pelissä kätkin (minun nenään täysin haisemattomia ja mauttomia, mut mähän vaan arvaan) keksinpaloja muovimukiin ja Torin piti löytää se oikea muki jossa kätkö oli. Ekat pari kertaa se osoitti kiltisti tassulla oikeaa mukia hetken haisteltuaan, mutta pelin edetessä meno vähän yltyi -mukien kimppuun piti suorastaan pompata ja sillä tapaa saada se kumoon ja kätkö esiin. "Osoita"-sana ei vielä toistaiseksi tuottanut oikeaa tulosta vaan sen kuultuaan Tor meni maahan, joten vähän treeniä vielä tarvitaan hihii!

Pääsiäisenä oltiin Kuopiossa syömässä suklaamunia ja litsaamassa munia (kukaan ei koskaan tiedä mitä se on!? Ihme sakkia). Voitin muuten sen kisan koska olin ainoa jonka kananmuna oli ehjä lopussa. Tuuli teki hyvää työtä maalatessaan sen niin kestäväksi. Vaelleltiin Kallaveden jäällä ja paistettiin makkaraa läheisellä kodalla. Oli ihanaa ja rentouttavaa aikaa ja mukavaa oli kanssa se, että sai viettää aikaa Rudin ja Tuulin kanssa jotka olivat myös yökylässä mummilassa eli Sorsiksessa joka on siis minun lapsuudenkotini. Nukuttiin kaikki neljä samassa sängyssä Tuulin ja Torin kanssa hih.

Kepit on parhaita! Ja kukas siellä on päällään? Santtupa
hyvinkin!

Melekonen sylikoira tuo meidän Torspo. Rudi ja Tuuli mukana poseeraamassa.

Viime viikonloppuna tehtiin saman henkinen patikkaretki Nuuksioon ja Anna ja westie-Taimi oli mukana. Tor ja Taimi oli tavanneet vain kerran aikaisemmin ja silloin se oli aikamoista kähnäämistä. Nyt taisi olla tilaa tarpeeksi ympärillä kun olivat ihan mukavasti retken ajan.

Lumipallon metsästystä ja maggaraa!

Ilmoitin meidät näyttelyyn Somerolle vapun tienoolla ja nyt täytyypi alkaa treenata esiiintymistä. Vähän jännittää että selviänkö tulikokeesta vai pyydänkö Jennin apuun.. Tor varmasti selviää ja hyvin. Tietenkin toivon että menestys jatkuisi mutta otetaan nämä puuhat kuitenkin enemmän huvin kannalta kuin liian tosissaan. Tulevana perjantaina alkaa 6 viikon mittainen Toko1 ja sekin jänskittää että miten tämän ihanan härvelin kanssa siellä mahtaa mennä. Mutta siitä sitten enemmän parin viikon päästä... :)

PS. tässä tarttisi itsekin treeniä kaikenlaisissa asioissa kuten vaikkapa kuvien lisäämisessä - näin alkuun!!! grr... tekstit hyppii ja sekös ottaa aivoon, niin pikkutarkka tyyppi kun olen!

Lapsia kylässä

2008-03-18T08:44:00.000+02:00

Eilen saimme vieraaksi siskoni lapsineen; Ilonan (7v), Nooan (5v) ja Jakinin. Olipahan Torilla ihmettelemistä pyörityksen keskellä. Aluksi Tor esitti perusvierasjutut eli pyöri ja kiehnäsi lattialla ja jaloissa oman lelunsa kimpussa tyyliin "hei katsokaa mua, mä olen aika vekkuli!", mutta rauhottui tutustumaan lapsiin aika nopeasti. Pikku Jakinia, jolla on ikää huimat 3 kk, piti ihmetellen kurotella haistelemaan sen verta jännältä pikku vaavi tuoksui. Torsti kyllä on saanut tutustua vauvoihin aiemminkin, nimittäin serkkuni rusina eli Saimi on ollut usein samoissa paikoissa. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun nämä taaperot lähtevät liikkeelle ja painavat ryömien pitkin lattioita...

Nooaa hieman pelotti alkuun mutta äsken kun lähdin töihin, oli ne Torin kanssa jo niinkin pitkällä että Nooa isui lattialla nauraen ja antoi Torin pusutella naamaansa koiramaisella tavallaan. Ilona ja Nooa saivat molemmat antaa palkkamakupaloja hyvin suoritetuista tempuista ja iltapalaa ja aamupalaa Tor odotteli kiltisti jomman kumman antamana. Hauskoja kaikki kolme, yhdessä ja erikseen! Unohtamatta pikku herra Jakinia joka ilostutti kaikkia hurmaavalla naurullaan! Asutaan kyllä ihan liian kaukana toisistamme, sanon minä!

Tänä aamuna Torpasta meinasi tulla jauhelihaa. Hui kamala. Olivat Karrin kanssa aamulenkillä ja yhtäkkiä auton ajaessa ohi Torppa kimpoi suoraan tielle ja auton eteen??? Tor oli toki kiinni ja auto onneksi väisti eikä mitään pahaa ja hirveää käynyt, mutta mietittiin vaan että huh, kylläpä säikäytti. Meidän lähikadut on tosi hiljaisia ja rauhallisia ja niillä tepastellessa on saanut mennä löysin hihnoin pientareita haistellen ja saa toki edelleen, mutta täytyy näköjään olla valppaanpana isse.

Torstaina lähdetään sinne Kuopioon ja tässä pähkäilen että jaksaisiko istua autossa sen 5 tuntia vai lennähtäisikö, jolloin Torstin pitäisi matkustaa ekaa kertaa ruumassa. Miten se tuntuukin niin ikävältä ajatukselta vaikka moni siellä mennyt ja hyvin selvinnyt?

Jos ei koita, ei voita....

2008-03-16T20:35:00.000+02:00

Aargh. Minun jokainen teksti tuntuu alkavan samoilla sanoilla ihmetellen että miten tässä on taas kulunut näin paljon aikaa viime kerrasta?? Töissä on päivisin niin kiirus ettei ehdi tänne kirjailla ja iltaisin tuntuu olevan niin paljon muuta tekemistä että tämän läppärin avaaminen tuntuu ihan mahdottomalta. Plus että kun päivät tuijottelee näyttöpäätettä, ei sitä enää vapaa-ajalla halua tehdä vaan mieluummin kattelee ihan jotain muuta. Esmes tota liveohjelmaa jota Tor meille järjestää. Tänään meni olohuoneen karvamatto ensimmäistä kertaa lattialle Torin muuton jälkeen ja ai että se tuntuu kivalta masun alla. Niin kivalta, että ei siitä malttaisi nousta -niinpä liikkuminen tapahtuu ryömien jos nyt on ylipäätään siitä pakko liikahtaa. Hhe.

Karri oli viikon Alpeilla laskettelemassa ja tuli viimein eilen kotiin. Taidettiin Torin kanssa molemmat olla hieman hukassa.. Alkupäivät Tor päivysti valppaana kaikkia ääniä ja ryntäili ovelle odottelemaan, mutta mitä kummaa, ei sieltä tullutkaan ketään?? Viikon kuluessa pikkanen rauhottui ja meillä oli kivaa keskenään. Ei tehty juurikaan mitään ihmeellistä, puuhattiin kotona ja käytiin pitkillä lenkeillä ja etsittiin uusia metsäpolkuja. Annoin Torin juoksennella vapaana osan matkaa ja aika mukavasti se pysyi lähistöllä ja selvästi piti minua silmällä. Hyvähyvä. Olin tietenkin tarkkana siitä että muita koiria ei ole lähistöllä koska on tosi tärkeää treenailla sitä luoksetuloa ja hallintaa vielä ilman häiriötekijöitä. Ihan varmana niitäkin hetkiä tulee, kun "päästään" testaamaan asiaa ihan käytännössä haluttiin tai ei. Tor on niin kovin rohkea ja kiinnostunut kaikesta, että se varmana pyrähtää satasta muiden luo jos vaan pääsee, siksi tarvitaan vielä töitä ja malttia. Sopivan rauhaisissa paikoissa ollaan myös heitelty lumipalloja ja keppejä, ja niiden perässä jaksaa juosta ihan niin kauan kun vaan itse jaksaa heitellä. Niin, ja Karri tuli viimein kotiin ja voi että miten liikuttava tapaus Tor oli kun se tajusi lenkiltä tultuaan että tuossa pöydässähän istuu se ihana mies!!! Hyvä että pysyi nahoissaan kun oli niin ihanaa ja sekosi niin, että piti vetästä parit pamariroundit ympäri kämppää ennen kuin pystyi taas menemään luo pusuttelemaan. On selkeesti onnellinen että pikku perhe on taas koossa. Ihana!

Tänään oltiin parsonyhdistyksen agitreeneissä ja olipahan mukavaa! Ohjelmassa oli esteiden läpi putkeen menoa, kiertämistä, käännöksiä ja kontaktin ottoa ja hienosti meni! Omassa koordinaatiossa on tekemistä ja paljon, tuntuu että Torsti nyt menee mistä vaan ja lujaa. Sitä on näin aloittelijana niin täpinöissä koiran aikeiden ennustamisesta ja seuraamisesta, koska ei ole varma että mitä se keksii tai minne päättää pyrähtää seuraavaksi, että oma tekeminen menee helposti sähläämiseksi. Mutta rauhallisuus tulee varmasti ajan kanssa sitten kun saa vähän varmuutta tekemisiinsä. Tulisipa vaan lisää mahkuja päästä treenailemaan, se kun on niin kivaa meistä molemmista!

Pääsiäiseksi mennään Kuopioon jossa minun vanhemmat jo odottelevatkin meitä kylään, Tor kun on käynyt siellä viimeksi jouluna! Siitä onkin pitkä aika pienen pennun mittapuulla, enää kun ei olla niin kovin pieniä. Torsti kasvaa kohisten ja alkaa jo lähennellä äitinsä Iitan kokoa. Olemus on jotenkin muutenkin jo lähempänä ison koiran olemusta, sellainen pentumainen palleromaisuus alkaa olla mennyttä. Kommee on poika ja mikä parasta, päähänkin alkaa vähitellen jäädä valikoituja asioita :) Paitsi että yksi yö heräsin siihen että jalkopäästä löytyi valkoinen karvakerä sikeästä unesta. Sänkyyn tuleminen on meillä kiellettyä joten lähtöhän siinä tuli, mutta mietin että noinkohan on siinä useinkin kellinyt enkä ole vaan herännyt? Täällä ollaan myös selkeästi huomattu että yrittänyttä ei laiteta.... joten paree koklata! Menestys nyt on ollut mitä on, heh.

Tor, rotunsa paras :)

2008-03-03T09:33:00.000+02:00

Eilen oli pentunäyttely Kaapelitehtaalla jossa Saara ja Tarja hoitivat mallikkaasti Torin ja Tempun esittämisen. Niinkin mallikkaasti että Torsti tuli kotiin pokaalin ja ruusukkeen kera: pikku poika valittiin nimittäin rotunsa parhaaksi! Tarkemmin tuomari Karin Bergbomin arvostelusta kerron illalla kun pääsen kotiin, en nimittäin muista tarkalleen mitä tuohon tärkeään lappuun olikaan kirjoitettu ryhdikkään esiintymisen lisäksi.

Ai että olen ylpeä tästä pienestä reippaasta ja rohkeasta parssonista jolla taisi olla ihan mukavaa siellä kehässä!

Viikonlopun antia

2008-02-19T09:19:00.000+02:00

Juttelin eilen kasvattaja-Tarjan kanssa ja Tarja oli tosiaan aika yllättynyt siitä, ettei Tor tule kutsusta luo. Niinku millään. Täytyy sanoa että niin olin minäkin, en ollut ajatellut että asia olisi niin pahalla tolalla. Toki tämän kanssa on painiskeltu ja olen ollut hieman epävarma siitä että saanko koiran luokseni silloin kun pitää, mutta useimmiten sitä on pärjäilty. Välillä on tultu ihan itse, välillä narutettuna ja välillä väkisin. Ärsyttävää? Kyllä. Juttelun lomassa ymmärsin myös että pannan laiton kanssa venkoilut taitavat liittyä samaan asiaan eli rajojen koitteluun. Meillä on ollut tapana pistää omat ulkovaatteet päälle ja mennä ulko-ovelle, jossa sitten puetaan asianmukaiset varusteet koiralle. Siihen asti Tor odottelee innoissaan häntä viuhtoen ulospääsyä mutta kun tulee tuon pannan laiton aika, alkaakin kiertelyt. Tähän asti on tehty niin, että kun laittaa pään pannan läpi, siellä odottelee herkku ja sitten pääsee ulos. Tämä sujuu noin puolet ajasta ok. Toinen puolikas sitten onkin suostuttelua ja turhautunutta odottelua että josko sitä nyt h***o päästäisiin liikkeelle joskus?? Kun oikein menee pinna, olen vain kävellyt ovesta ulos ja jättänyt Torin sisälle. Hetken päästä sisään mentyäni siellä odottaa oikea enkeli, hyvä ettei ole pukenut pantaa kaulaansa jo valmiiksi.... No ilmeisesti tällä tavalla ei pitkälle pötkitä koska sitä ei tapahdu joka kerta yksinkertaisesti kiireen tai muun vuoksi.

Nyt täytyy muuttaa ennen kaikkea omaa toimintaa ja saada Tor tajuamaan että sen ei auta muu kuin tulla luo puettavaksi. Ai miksi? No siksi kun minä niin sanon piru vie. Nyt loppui nimittäin lässytys. Tänä aamuna otin lelun avuksi jonka varjolla sain sen viereen (huom! pysymään vieressä, se kun kyllä tulee, mutta livahtaa saman tien karkuun). Pari kertaa se perääntyi heti kun näki minun yrittävän valjaiden laittoa. Karjaisu, lattian tömäytys ja napakka tänne-käsky sai aikaan nopeimman luoksetulon sitten hetkeen, käsien nuolemisen ja paikallaolon kunnes sai luvan tulla ovesta ulos perässäni. Lenkki meni ihan mukavasti mitä nyt muutamia kertoja pysähdeltiin vetämisen takia mutta suurimman osan aikaa Tor käveli edessäni hihan löysällä. Minua se vilkuili taakseen aika hyvään tahtiin aina kun hihna kiristyi ja vauhti hidastui. Silloin tällöin pysähtymisen sijaan hidastan vauhtia huomattavasti ja vauhti kiihtyy ja matka jatkuu vasta kun hihna pysyy löysällä.

On tämä koiran omistaminen outoa. Välillä kamppailen itseni kanssa siitä että onko sillä nyt varmasti hyvät oltavat, tarpeeksi aktiviteetteja, onko päivät yksin liian pitkiä, saako se muina aikoina kuitenkin harrastella koiramaista elämää tarpeeksi, saanko siitä koulittua hyvin käyttäytyvän yhteiskuntakelpoisen lemmikin ja niin pois päin. Huolenaiheiden listahan on loputon jos ihan tosissaan (tai ehkä juuri vähemmän tosissaan) aletaan aiheita listata. Toisaalta taas mietin että osaanko olla tarpeeksi vahva, johdonmukainen ja päättäväinen pomo jonka kanssa on hyvä elellä, vai olenko sittenkin joissain asioissa ihan pehmo juuri edellä mainittujen asioiden vuoksi. Poden huonoa omaatuntoa liian vähästä ajasta kun töitä se on ihmisen kuitenkin tehtävä ja muutakin aktiviteettia ja harrastusta elämäänsä sisällyttää.

Ja samaan aikaan yhdessä haukun kanssa vietetty aika on ihanaa ja iloista, voimaa antavaa ja jopa hoikistavaa! Eihän sitä osaisi enää ollakaan ilman lenkkejä, tassujen rapinaa lattiaa vasten ja uteliaan pikku parsonin mukanaoloa kaikissa arkitoimissa!

On ihan älyttömän tärkeää saada rehellistä palautetta ulkopuolelta ja varsinkin ihmisiltä jotka tietävät koirien kasvatuksesta paljon enemmän kuin itse. Sitä ei huomaakaan miten sitä juurtuu omiin ajatuksiin ja toimintatapoihinsa usein ihan vaan tietämättömyyttään ennen kuin saa konkreettisia vinkkejä että mitä kannattaisi tehdä toisin -myös asioista joita ei itse kokenut ainakaan vielä ongelmaksi asti.

Huh kun helpotti!

2008-02-17T20:50:00.000+02:00

Komia poika, vasemmalla noin 5 kk:n ikäisenä ja alla ikää on reilut 2 kk! Voi mikä pikku pallero!

2008-02-17T20:40:00.000+02:00

Rötkötyttää viikonlopun rientojen jälkeen..

Vieraisilla

2008-02-17T19:11:00.000+02:00

Tänään oli siskoni pojan ristiäiset Tahkolla joten lennähdimme eilen iltapäivällä Karrin kanssa Kuopioon pikavisiitille. Normaalisti olisimme tietenkin ottaneet Torin mukaan koska siellä on niitä maita ja mantuja jossa kirmailla, mutta kylässä oli myös mummini Maire joka hieman pelkää karvaisia ystäviämme. Niinpä kasvattaja-Tarja ystävällisesti otti Torin hoitoonsa ja vipinää taisi pikku-miehen toimesta järjestyä ehkpä liiankin kanssa, kuten täältä voi lukea http://www.tupla-taplan.com/paivakirja.html .... Toivotaan kuitenkin että se ei räikeästi eronnut normi 5-kuukautisen toimista, heh.

Ensi viikonloppuna piti olla pentunäyttely Kaapelitehtaalla jonne ollaan ilmoittauduttu Torin kanssa. Nyt kuitenkin suuren osanottajajoukon vuoksi näyttelyä on siirretty viikolla eteenpäin elikkä samalle viikonlopulle kun ollaan mukana viettämässä Jennin ja Petruksen häitä Joensuussa! Tarkoitus oli viedä Tor minun vanhemmille Kuopioon mutta nyt täytyykin miettiä kuviot uusiksi että Tor pääsisi mukaan sinne näyttelyyn. Olisi mukavaa ja tärkeääkin saada ulkopuolisia mielipiteitä tuosta kasvavasta karvapallerosta. Omaan silmäänhän se tietenkin on paras ja huipuin. Tiätty :) Kuopion poppoota tosin harmittaa, mutta pitänee tehdä sinne toinen visiitti lähiaikoina. Yhden hyvän puolen näyttelyn siirtymisestä kyllä löysin; on aikaa harjoitella seisomista, nyt kun aktiivisesti tarjotaan istumista ja maahanmenoa namin toivossa! Tänään Tor oli treeneissä Jennin kanssa jokaantoi asiasta suoraa palautetta. En yllättynyt, heh, huomattu on, ja treenattukin on. Mutta lisää vaan harjoitusta niin eiköhän se siitä.

Tarjalla oli vähän ongelmia Torin ja luoksetulon kanssa. Tämä onkin asia minkä kanssa ollaan painittu ja mitä olen mietiskellyt, että miten saada asiaan parannusta. Aina silloin kun ympäristössä ei ole mitään sen kummempaa kiinnostavaa, ei ongelmia huomion kiinnittämisessä ja luoksetulossa ole, mutta heti kun ympärillä tapahtuu JOTAIN, ihan mitä vaan, kaikuu sanat kuuroille korville. Että niin kiinnostava tyyppi sitä on....?? On koitettu treenailla tätä aina koirapuistossa (meidän lähellä on yksi mukavan iso ja metsäinen jossa aika harvoin on muita koiria) ja paikoissa missä voi pitää Toria irti. Me kun asutaan täällä kaupungissa missä ihmisiä ja koiranomistajia on meidän lisäksi paaaaljon, niin ei voi antaa toisen olla lenkeillä vapaana. Täytyy vaan lisätä näitä paikkoja missä olla vapaana ja vaatia vähitellen ja hetki hetkeltä pidempää aikaa lähellä, ennen kuin on lupa jatkaa juoksentelua, vai? Jos siellä joku lukee tätä ja tietää hyviä keinoja, niin kertokaa ihmeessä?!

Taitaa pikkupoikaa viikonlopun jäljiltä väsyttää, sen verran rentona lötköttää tuossa lattialla. Olen kyllä hirmu iloinen että sai olla muiden koirien seurassa ja ainakin pikaisten kuulumisten vaihdon perusteella pärjäsi ihan mukavasti. Täytyy vielä kysellä Tarjalta tarkemmin sen ajatuksia ja huomioita.

Olen tässä seuraillut hampaiden vaihtumista vähän huolestuneena ja kyselin Jenniltä vinkkejä, Iitalla kun piti kulmurit leikata. Niin kuin arvelinkin, toinen kulmahammas kasvaa vähän päällekkäin vanhan kanssa joten täytyy ottaa se erityistarkkailuun ja kitkutella, jospa se irtoisi niin pääsisi uusi kasvamaan oikeaan asentoon.

Ja ai niin, tämä tarina on vielä kerrottava perjantaiselta lenkiltä. Tiputin toisen lempilapasistani (juu... vähän väliä saan noukkia omaisuuttani mistä milloinkin; puun oksista, teiden varsilta, sähkötolpista roikkumasta..) ja huomasin sen kadonneen vasta kotipihassa. Ajattelin kuitenkin että se on varmaankin aika lähellä kun ei ollut kuin hetki siitä, kun olin tarkistanut molempien olevan tallella. Eikun takaisin päin ja metsäpolulle mistä oltiin juuri kävelty. Annoin Torille jäljellä olevan lapasen haistettavaksi ja sanoin "etsi!" (vähän naureskellen kylläkin koska en uskonut sen ymmärtävän että mitä sitä pitäisi tehdä.) Käveltiin jonkin matkaa takaisin päin, Tor oikein innokkaana nuuskutellen ja välillä oikein korkealta ympärilleen tarkkaillen. Oli ihan pilkkopimeää enkä nähnyt maassa mitään, vaikka kuinka koitin katsella. Hetken päästä Tor pysähtyi haistelemaan maata ja kun jatkoimme matkaa oli sillä ihanalla pikku koiralla suussaan se kadoksissa ollut LAPANEN! Ai että se sai kehuja ja namppaa ja rapsutuksia. Hienosti toimittu!!!

Kamalia nuo postiluukun kolisuttelijat....

2008-02-06T11:14:00.000+02:00

Jaahans. Aloitetaan taas täydentämällä parin viikon takainen teksti ennen tuoreempaa...

Parin viikon ajan on saatu yöllisiä shokkeja lehdenjakajan käydessä, kun Tor räväyttää ilmoille megahaukun. Phjuuh. Siinä sitä ollaan, kun pitäis vaan haukotella ja näyttää siltä ettei paljoa voisi nappailla kun yksi herättää meidän lisäksi naapurit päivystyksellään... Aamuisin pikku parssonilla onkin ollut hieman mörkömäisempiä omistajia joita ei muu huvittaisi kuin vetää peitto korviin ja jatkaa unia. No sen sijaan vedetään kiltisti kahisevaa ylle ja lähdetään leksulle. Houh. Mutta on siinä jotain hyvääkin; olo on ihmeen paljon virkeämpi happihyppelyn jäljiltä. Nyt parina viime yönä on onneksi ollut merkkejä päivystyksen laantumisesta. Asiaan on varmaankin auttanut Torin tilan rajaaminen yön ajaksi makuuhuoneeseen niin, että se ei pääse ovea pidemmälle. Hetkeksi jätettiin esteet siirtämättä oviaukkoon iltaisin (jossa ei ole ovea) ja tämä tietenkin mahdollisti vaeltelun muualla asunnossa mikä ei selkeesti ollut hyvä juttu.

Ollaan myös pidetty ulko-ovessa namu/lelupussia josta postimiehet ja naapurit (lähinnä Rauni-täti tosin) on voinut kolisutella postiluukkua mutta mukavin seurauksin. Uskoisin että tästäkin on ollut ainakin jossain määrin apua ja yllättävän innokkaasti lehden- ja postinjakavat on auttaneet treenissä!

Taiturointia kolmella jalalla

2008-01-29T14:58:00.000+02:00

He hee.. Oltiin Torin kanssa pihalla lauantaina ja niin se kävi seinän viereen, nosti koipea ja kävi lorottelemaan kuin vanha tekijä. Sen koommin koivennostoa ei kyllä ole näkynyt mutta jotain selkeästi on tapahtumassa. Pistonin Heidi kyllä sanoi eilen lenkillä nähneensä tapahtuman uudestaan mutta itse taisin olla juuri sen tolpan väärällä puolella nähdäkseni....

Tor on selvästi havahtunut siihen, että maailmassa sattuu ja tapahtuu kodinkin ulkopuolella. Se on alkanut päivystämään ulkoa ja naapurista tulevia ääniä ja katsoo asiakseen ilmoittaa kaikista rasahduksista joko vaimealla murinalla tai parilla täpäkällä haukahduksella. Horminit on vissiin alkaneet hiljakseen hyrräämään ja puskia pitää niiskutella toisinaan niin tarkkaan että meinaa loppua kärsivällisyys hihnan toisessa päässä... Ja auta armias kun sattuu jänöjussi sopivasti nokan eteen, tätä höyryveturia ei pysäyttäisi mikään! Sitä taidetaan kyllä kutsua enemmänkin riistavietiksi kuin hormooneiksi, mutta onneksi jänöt on aika sukkelia katoamaan jolloin jäljelle jää hihnassa tempova koira ja armoton niiskutus nenu kiinni maassa. Ensimmäinen kohtaaminen jänöjussin kanssa sai ilmoille hirviän huudon mutta nykysin se on enemmänkin vinkunaa..... Jänniä ovat, sekä jänöt että koirat :)

Kotimiehen kaveri ja Inha rokotus

2008-01-23T17:29:00.000+02:00

Tänään jouduinkin jäämään kotiin lepäämään. Heräsin aamulla todella huonosti nukutun yön jälkeen ja vetäisin lenkkikamat niskaan. Pihalla korttelin verran käveltyäni aloin tunnustelemaan oloa ja totesin sen ihan kurjaksi. Kotiin päästyäni painuin kuumaan suihkuun jonka ajattelin auttavan, vaan kattia kanssa! Jalkoja särkee ja voimat on tiessään joten katsoin parhaaksi jäädä peiton alle täksi päiväksi. Jospa saisin narutettua flunssamörköä lepäämällä jo ennen kuin se saa niskalenkin...

Parin lyhyehkön lenkin ja eläinlääkärissä käynnin verran oltiin tänään ulkona, muuten onkin vedelty hirsiä vierekkäin sohvan pohjalla. Eläinlääkärissä ei tällä kertaa ollu ihan niin mukavaa kuin aiemmilla kerroilla koska rokotuspiikki olikin iiiinhottavan tuntuinen! Ei onneksi sen kummempia jälkiseuraamuksia ole nähtävissä. Noin muuten tuntuu virtaa piisaavan joten kunnon lenkki by Karri on paikallaan ja voisipa läheisessä koirapuistossa pistäytyä moikkailemassa muita koiria ja juoksentelemassa.

Näin muuten postimiestä tänään ja hän kertoi että silloin tällöin kuuluu vähän haukkua kun postin pudottaa luukusta. Hyvä tietää, täytyy miettiä mitä siihen keksisi. Ja vielä asiasta viidenteen, oli muuten tosi mukavaa että Telma-Temppu on lopettanut vihanpidon velipoikansa kanssa. Viime lauantaina ne yks kaks tervehti toisiaan ilman rähinöitä ja kävellä jolkottivat rinta rinnan sovussa. Eiköhän noista vielä kaverukset tule :)

Koululainen

2008-01-22T15:08:00.000+02:00

Viikonloppuna oli molempina päivinä menoa koulun merkeissä. Lauantaina oli toisiksi viimeinen kerta pentukoulua Malminkartanossa ja sunnuntaina alkoi Kasvattaja-Tarjan järjestämä pentu-tokoilu. Siellä oli mukana kaikki siskot ja veljet ja olipa mukava nähdä millaisiksi vintiöiksi kukakin oli kasvanut. Jokainen näytti ihan yhtä paljon omalta itseltään kuin viimeksi pikkusia nähdessä siinä 8 viikon iässä!

Eilen juhlittiin Karrin 30v synttäreitä kakun merkeissä ihan pienellä porukalla. Viikonloppuna onkin sitten Karrin ja useamman kaverin yhteiskekkerit tiedossa vaan sinne ei taida olla pikkukoirilla mitään asiaa... Eilen kuitenkin oli taas monta mukavaa leikkikaveria kylässä ja sylejä joissa köllötellä valittavaksi asti. Torin suhtautuminen vieraisiin on kyllä tosi ihanaa katseltavaa. Ovikellon soidessa joutuu vähän haukahtamaan, mutta se loppuu aika nopeaan kun muistuttaa asiasta. Tervehtiminen ei ole vielä lähelläkään mallikelpoista ja sitä koitetaan kovasti reenailla, mutta kun ei millään jaksaisi odottaa että tädit ja sedät riisuisi ne ulkovaatteet päältään.... Haukkumisesta noin muuten puheen ollen, tämä kaveri on aika hiljainen jos ei oteta keskellä yötä tulevaa lehdenjakajaa lukuun. Postinkantajasta en sitten tiedäkään, täytyy varmaan tehdä vähän galluppia. Luulen kyllä että öisin ulkoa tulevat äänet korostuu kun on muuten niin hiljaista. Ja tietenkin pihan lapsia ja oravia ja kissoja pitää sohvan nurkasta vähän muristen valvoa. Grr.